Työssäoppimaan

Aloitetaampa sillä että edellisessä postauksessani odottamani vastaukset olen saanut :) 

 

Sori taas viivyttelyistä, ei oo vaa kerinny kirjotteleeen mutta mun piti kirjotella uudesta työssäoppimisjaksostani mummoraisten ja papparaisten seurassa. Kyseessä on siis hoidon ja huolenpidon toppi, joka on yllättänyt mut ihan täysin positiivisessa mielessä :) mulla on aivan mahtavat vanhukset ja työkaverit :) Siitä vois tulla vaikka mun työ..

Uusi maailma avautui astuessani ovista sisään ja se tarjosi kunnollisen irtioton ”tavallisesta elämästä” ihankuin lomalla olisi ollut vaikka töitä teki, vapaa päivinäkin tuli ikävä ihanaisin vanhuksia :) Näillä vanhuksilla on pahat muistihäiriöt ja toisella puolella olevat ovat kutakuinkin itsenäisesti selviäviä eli vaihtelua piisaa myös työvuorojen vaihtelujen lisäksi.

Nämä asukkaat auttavat jaksamaan varmasti myös huonoina päivinä, he saavat mut nauramaan päivittäin eikä päiväni ole mitään ilman ”kuka sinä olet?” kysymystä johon saan päivän aikana vastata satoja kertoja :D ja kuinka muut asukkaat kyllästyvät mun ja hänen vuoropuheluun. Ja haluaisin kyllä tietää miltä näytän alastomana miehenä, saas nähä miltähän näytän tänään :D

Harjottelu näyttäis läheteneen hyvin käyntiin kun musta on ennustettu jo sairaanhoitajaa ja kehuja on sadellut asukkailta ja työntekijöiltä :) tänään ajattelin kyllä ottaa selvää missä kaipaisin kehittymistä ja paranemista, iltavuoroon nyt siis mars!