Viime ajat on menny kirjaimellisesti töissä,
nukkuessa, syödessä ja treenatessa no siinähän kombinaatio mihi
ei muuta tarttekkaan no ei vaan mutta hyvin pitkälti näillä olen
pärjännyt nämä ajat, enemmän toivoisi aikaa muuhunkin tekemiseen
mutta silloinkun tuntuu että ompa päivät pitkiä on hyvä mennä
nukkumaan jo ilta kuudelta :D
Mulla on siis menossa koulussa suuntautuminen
eli sairaanhoito ja huolenpito jonka ekan työssäoppimisen suoritin
keuhkosairauksienosastolla. Koska kyseessä oli vuodeosasto en sen
tiimoilta oppinut paljoa uutta, oppiminen kohdistui lähinnä
sairauksiin ja niiden hoitoon sekä erilaisiin tutkimuksiin
bronkoskopioissa ja keuhkosairauksien poliklinikalla. Lisäksi pääsin
päiväksi obduktioon joka kaikkien karmaisevien mielikuvien jälkeen
osottautui hyvinkin siedettäväksi anatomian oppitunniksi ja
kuoleman käsittelyyn. Ajattelin että siinä menisi rajani tällä
työ että elämänkin rintamalla ja ajattelin ettei kamalampaa voi
nähdä tai kokea (pääsinhän hiplailemaan sisuskaluja ja
ompelemaan ruumminkin kii :o) mutta voin sanoo että elämässä
kokee paljon hirvempiäkin.
No mutta oppinut olen paljon ja käsitykseni
monista asioista on muuttunut sekä luulempa itsekkin muuttuneeni
ihmisenä ja tietenkin parempaan suuntaan :D Joten kaikki alan
opiskelijat rohkeasti vaan haastamaan itseään erilaisiin
ympäristöihin ja erilaisiin tilanteisiin ja kaikkeen mahdolliseen,
haasteet ovat mahdollisuuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti