Tai
pitkästä ja pitkästä aikaan puoltoistaviikkoo mut kuitenkin on
ollu niin paljo kiirusta etten oo tänne valitettavasti kerkeillyt :/
onneksi ensiviikolla on aikaa rentoutuu edes hetkeksi...:)
Lääkehuurun
seasta en paljoo muista..olemme siis koulussa ja vapaa-ajalla
käsitelleet vain lääkkeitä lääkkeitä ja lääkkeitä. Viikon
sitten kruunasi kokeet ja lääkelaskutentti meni iloisesti läpi
ekalla yrittämällä :) lääkehoidon tuloksia ja kakkostenttii
odotellessa.
Vaikka
ollu rankkaa, jännitystä, pelkoa, ahdistusta, stressii,
panikointii, niin silti niin antoisaa ja ihanaa no mikäpä nyt ei
ois musta ihanaa..ja YLLÄTYKSELLISTÄ..:D Pääsimpä sitten
kohtaamaan pelkojanikin, kohdatessa ei toivotun henkilön joka sai
mut ihan tosissaan tärisemään ja minähän vain vakuuttelen kuinka
mulla on niin kylmä, enhän mä ees kylmissäni vapise niin paljoo..
Sitten
suoraa kuin painajaisista näin lyhyesti selitettynä: kaikki
(kännykkä, avaimet, laukku tärkeineen asioineen jne) jäävät
lukkojen taakse autoon joka on parkkeerattu laittomasti ja ovi
raollaan mutta silti lukossa, penkillä laukut houkuttelemassa
varkaita, sitten Heinolan läpi paniikissa juoksemaan M:n luokse
mutta eihän hänkään ole kotona sitten N:lle ja pelastus löytyy
ja ovi aukeaa vain yhdellä painalluksena, hyvä minä! Mulle ei siis
mitään lukollista puhumattakaan avaimista joita en osaa käyttää
:D Mitähän ois tapahtunu jos en ois tavottanu ketää tuttuu? Oon
vaan niin riippuvainen kännykästä, laukustani ja niistä
hyödyttömistä avaimista..
Ja
sitten ne yllätykset, voi että jotkut ihanat ihmiset osaavat
yllättää minut aina vain uudelleen ja uudelleen <3 ja jopa
itsekkin yllätän itseni mitä ihmeellisimmillä tavoilla :D Mutta
voi että te ihanaakinihanemmat T, T, M, M, J <3<3 pelastitte
mun viikon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti