Unohdettua

Tajusin yks ilta kuinka upee tunne onkaan unohtaminen :) paitsi onkse ees tunne? :D tai lähinnä tarkotan sitä tunne tilaa mikä tulee kun tajuu unohtaneen jtn... Sanonta ”aika parantaa haavat” on totta vaikkei sattumuksen kohdalla helpotakkaan, vaikka ehkä mulle se on lohduttavin lause :D

Pitkin elämää on tullut kamppailtua unohtamisen kanssa milloin on todella halunnut unohtaa asioita ja joidenki asioiden kohdalla toivonut että kumpa en unohtaisi tätä koskaan. Ja tietty ne ainaiset koe tilanteet joissa pitäisi muistaa kaikenlaista mutta huomaa unohtaneen.

Tätä päivää tai lähinnä kyseistä iltaa jolloin tajusin unohtaneen erään asian olen odottanut varmaan ainakin vuoden ja viimeset parikuukautta oon tehnyt sen eteen ”töitä” ja nyt tulos on palkittu unohtamisella :D jippii tuntuu kuin suuri paino olisi tipahtanut harteilta, en toki ole unohtanut kaikkea enkä tietenkää haluakkaan unohtaa niitä muistoja jotka kasvattivat minusta näinkin vahvan ihmisen :)

ps. harkitsin jo vakavissani videopostausta jota on kovasti toivottu, mutta siitä tuli niin ”nolo” että en halua teidän tipahtavan tuoleiltanne joten laitan vain nyt kuvii videosta jonka aiheena oli mun laukun sisältö :D