torstai 4. lokakuuta 2012

Sitäsuntätä

Heipsuliveissuli!
Oon vähä uudistellu blogini ulkoasuu, ehkä joku huomasikin, mut joo tää ettii vielä muotoaan ja omaa paikkaansa... Täytyy kyllä myöntää että tästä on tullut harrastus, on kiva kehitellä ja kirjotella tänne juttui oheismateriaaleineen ja selailla ja lueskella toistenkin blogei :)
Mä tarttisin extra laukunkantajan sillonkun omani ei ole paikalla, joskus tuntuu että hiissaan ympäriinsä mukanani liikaa tavaraa tai mikään ei ole turhaa mutta niitten kerryttämä paino on liikaa mun harteille ja eihän se naiselle sovi kantaa painavii laukkuja, tänään sain supistettuu yhteen laukkuun kaiken mut ai että se painaa :D Oon muuten eräänlainen laukkujen suurkuluttaja ja keräilijä..ja hyppysiä hivelis ostaa uus :) Kellä kengät, mulla laukut :D
Mun edellisen postauksen tarkoitus ei ollut masentaa ketään, mutta voin tunnustaa mun tän hetkisen suurimman ongelman ”mun karkit loppu, mun ilot loppu” elikkäs karkkiriippuvuus iski ja kammpailen sitä vastaan :D

Mul on vissiin vaikeuksii päästä aiheeseen kun täytyy tohon alkuun selitellä ihmeenomituisia höpötyksiä :D Oon jo pitemmän aikaa miettiny että toisin tänne tän mun ihmissuhdeterapeutti ominaisuuteni lörpötyksineen, mun lempiaiheen ihmissuhteet joista jaksan aina jauhaa :D no ei mut siis Avalla pyörivä 11 tapaa jättää nainen on yks mun lemppareista se herättää aina mun sisällä paljon sisäisiä keskusteluja liipaten jollain tapaa munkin elämää. 
 
Voin vain olla onnellinen ettei omalle kohdalleni ole tapahtunut niin kuin ohjelman naisille, vaikkakin miedolla tapaa kaikki ovat tähän menneessä koskeneet palasia elämästäni, mutta onneksi nekin ovat jo menneitä ja niistä kasvettu vahvemmiksi :) Jaksossa 6 käsiteltiin aihetta ”mies lähti ystävän mukaan”, tämä jakso on aiheuttanut eniten ahdistusta katsellessani sitä, koska mielestäni se on toseksi pahin tapa katoamisen jälkeen. Puolison kuolemankin pystyisi hyväksymään ja käsittelemään ajankanssa, mutta kahden tärkeimmän ihmisen menettämistä olisi vaikea antaa anteeksi puhumattakaan siitä että voisi hyväksyä miehen ja ystävän tekoa.

En siis voisi ikinä hyväksyä ystäväni ja miehen suhdetta ja tuskinpa ex miehenkään suhdetta ystävääni. ”Ystävät ei vain tee toisilleen niin”, se taitaakin olla kirjoittamaton sääntö ettei ystävän miehiä/naisia/exiä viedä/oteta. Liippaavalla kokemuksella voisin todeta etten pystyisi olemaan enään kummankaan kanssa tekemisissä, se olisi surullista. Ystävät menevät minullakin kyllä rakkauden edelle joten en itsekkään ryhtyisi minkäänlaisiin suhteisiin ystävieni miesten kanssa, en edes sellaisten joista tiedän että kaveri on tykästynyt häneen.
 
Jatkossa pohdiskelen asioita hieman monipuolisemmin/syvällisemmin, tämä oli vain tällainen pintaraapaisu! :)
”Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun. Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen, joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun. Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen, joka saa sinut itkemään yhä uudelleen ja uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi. Hymyile ihmisille jotka saavat sinut hymyilemään, luota heihin jotka ovat sen arvoisia, tuhlaa aikaasi heille jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!”
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti