It's Monday

Ekaa kertaa elämässäni maanantai vitutus :( Oon siis harvinainen maanantai ihminen eli tykkään siitä päivästä jolloin oon energia pakkaus täynnä intoa ja hymyä, mua on aina ärsyttänyt ihmisten puheet ja fb päivitykset aiheesta “eeiei maanantai mene pois ja tule perjantai – jeejee perjantai jippii pelkkä ajatus lämmiittää pakkasessa” ja v***t siin päiväs ei oo mulle mitää, pelkästää tyhjyyttä, väsymystä ja sen ohimenon odottamista. Nykyää osaan sentää nauttii viikonlopuista mutta nekin ovat vain tasaus päiviä “kiireisen” arjen välissä joihin kaipaisin enemmän toimintaa ettei tulisi ylirentouduttua mikäli se mulla ees on mahdollista.

jaiks nii kuvitteleppa tollai jahtaamassa kääk

Mikä mua sit tänään vituttaa? Syitähän siihen riittää..:D Voisi aloittaa siitä että yöllä tuli nukuttua pikkasen huonosti ja näin ihan kreisiä painajaista joka jollain tapaa oli hauskakin mutta niiden kontekstit oikseeseen maailmaan ei, unikirja ainakin lupailee hyvää joten sen toivossa uskallan unohtaa unen etten enempää sillä vaivaa mieltäni. Tää uni oli sarjassaan niitä kun juokset pakoon ja ovi ei mene millään lukkoon, ennen minua jahtasivat koirat mutta tehdessäni viikonloppuna tuttavuutta koirapelkooni taisi se ainakin puolittain helpottua mutta sen sijaan nykyään unissani minua jahtaavat jakit sellaiset suomalaiset ylämaankarjat.

Unesta ja sen merkityksistä ei sen enempää koska siinä menee kirjoitusteni raja, tai tulipa tyhmästi sanottua mutta kun sitä aina pohtii että mitä tänne kertoo kun kuka tahansa voi lukea tätä, niin en halua mennä liian yksityisiin asioihin jotka koskettavat muitakin henkilöitä.

Kello soi aamulla 5.35 eli liian aikaisin oisin ainaki puol tuntii voinu vielä koisii mutta mikäpä ihanempaa kuin herätä kullan vierestä tosin kumpikin oli sen verran kiukkuisena että melkein paha mieli tuli. Aamulla muutenkin oon herkimmilläni joten valittelujen kuuleminen töistä ja tavaroiden löytyminen vääristä paikoista ei saa ainakaan iloiseksi, pikku ärripurrihan siinä iskee.

niinpä, en kyllä siedä valehtelua missään muodossa edes pienimmissä asioissa ketään kohtaan

Ehkä suurin harmitukseni tai suoranainen raivostuttava asiani koski taas kavereitani jotka eivät pidä lupauksiaan, siinä meni taas suunnitelmat uusiksi ja toiveet murskaksi, olisi ollut kiva päästä tuulettumaan tyttöseurassa mutta ei sitten, seuraavaa kertaa saa taas odotella :( täytynee vain odottaa että hekin aikuistuvat niin seurakin olisi parempaa. Oli ehkä ilkeesti sanottu kavereista ja toisaalta mikä mä oon heitä arvosteleen omalla käytökselläni mutta mä oon ottanu elämässäni opiksi ja sitä toivoisin kaikilta.

 Valitettavaa löytyisi vaikka kuinka mutta mitä sitä turhista kun päiväkin on kääntynyt parempaan suuntaan, velvollisuudet hoidettu ja nyt voi ottaa lunkisti :D

Iloista viikkoa kaikille!