Love for sports

Oon viimesen kuukauden ajan vältellyt liikuntaa, suurta intohimoani joten nyt sille oli pakko laittaa stoppi ja ryhtyä hommiin, tosin suurimman ajan tuostakin ajasta mulla on ollut joko hirvee kiire tai pientä pöpöistä erinnäisistä taudeista mutta sitten se jäikin päälle ja laiskuushan siinä iski :/ Nyt en enään anna tekosyille periksi, vaan ryhdyn tuumasta toimeen!

Vaikka rakastan liikuntaa ylikaiken suklaan jälkeen, täytyy mulla aina olla jokin tavoite joka motivoi vielä entistä enemmän, enään on turha ryhtyy laihtumaan sen enteen olen tehnyt jo työni -18kg noin vuodessa, nyt oon pysytellyt useamman kuukauden tyytyväisessä painossani enkä tosiaan tahdo laihtua (paitsi sen herkuttelu kilon) vaan ylläpitää kuntoani ja seluliitin kaukana minusta :)

Ylemmät kuvat on vähä huonolaatusii eikä niist ehkä niin erota muutosta mutta kyllä ne senteissäkin yltää kymmeniin, sentti per kilo suunnilleen ja yo kuvis oon suht painavimmillani ja jälkimmäisimmis kevyimmillään, vaatekoko muuttui ällästä ässään :)

”Jos jotain todella haluaa, on sen eteen valmis tekemään mitä vain” mutta laihtuminenhan ei tarvitse kuin lujan motivaation ja ihan oikeesti liikuntaa enemmän kuin suuhunsa pistää ruokaa. Voisin puhua laihtumisesta prosessina kyllästymiseen asti, mutta en halua kyllästyttää teitä joten en puhu asiasta enempää :D

Ei tarvinut alkuun paljoo kun olin jo liikunnan vietävissä ja mieleen muistuikin kuinka ihanaa se on..

v.39

Maanantai: koulumatkat kävellen yht. 3,8km, zumbaa, P90X Ab Ripper eli 15min jossa tehdään 349 vatsalihasta (suosittelen!), omat lihaskunnot: 200 pakaralihasliikettä, 40 punnerrusta, 40 selkälihasliikettä. :) salkkaripyöräilyy eli salkkareita kattelles polkee kuntopyörää :D

Tiistai: koulumatkat kävellen yht. 3,8km, joogaa (miten olenki saattanut unohtaa kuinka rentouttavaa se onkin!) + lisää venyttelyy, kuntopyöräilyy.

Keskiviikko: 40min aamulenkki, lihaskuntoo, kuntopyöräilyy.

Torstai: tunti kuntosalilla, koulu-ja sali matkat yht. 5,5km kävellen.

Perjantai: koulumatkaa kävellen 2km, uintia 1,5 tuntii.

Lauantai: shoppailuu eli paaljon kävelyy, joogaa, tunnin iltalenkki.

Sunnuntai: P90X Ab Ripper ja Tae Boo (ja jospa illalla vielä lihaskuntoo ja pyöräilyy).

Kehoni on ristiriidassa samalla kun se haluaisi vain loikoilla niin kroppani huutaa kovaa treeniä! Haluaisin liikkua enemmän mutta kun kansansairaudet vievät kaiken ylimääräisen aikani miksi suomalaisten pitää olla niin sairaita?! (Koe siis tulossa..äää)

My heart likes this

Tällai extemporeee
Nää miehet laulaa suoraan mun sydämmeen, enempää ei tartte sanoo biisit kertoo sen :D

 

Liibalaaba randomii

”Nyt kyllä täytyy tunnustaa, ettei mulla ole aina kaikki inkkarit kanootissa, eikä kaikki muumit laaksossa, enkä ole välttämättä terävin kynä penaalissa, eikä kaikki murotkaan taida olla aina kupissa, hissikään ei aina mene vintille asti, enkä välttämättä souda molemmilla airoilla. Onkohan kaikki lusikat laatikossa, matot suorassa vintillä, piparit pellillä, pelaanko täydellä pakalla, olenko se jää
kaapin tuorein maitopurkki, ajanko ihan täysillä valoilla, onko mulla kaikki ismot kasinolla, kaikki kamarit lämpiminä, banaanit tertussa?
Ettei vaan olis häkää wigwamissa! Onkohan edes kaikki kanat orrella ja riekot kiepissä, olenko ihan kartalla ja kynttelikön kirkkain lamppu ja onko yläkertaan edes vedetty sähköt? Valot on näköjään päällä, mutta onko ketään kotona?
Piuhatkin taitaa olla aika pitkät, mutta hauskaa mulla ainakin on!!!”

Ihmiset vaan vanhenee ympärillä mut siltikään ne ei saa mua kiinni ja jotkut taasen kirii karkuun..:D syyskuun loppupuolella riittää synttäreitä aivan kuin maaliskuussakin mikä tarkoittaa sitä että ne on pistetty alulleen vuodenvaihdetta juhliessa ja juhannuksena, lienekkö kännivahinkoja tai ainoot ajat vuodesta millon sitä on harrastettu, onneksi itse en kuulu tähän kategoriaan :D vaan pikemminkin olen mitä luultavammin suunniteltu joululahja :D

Mut hei mäkin tein tän random faktoja minusta:

1. Rakastan ihan mahottomasti kaikkea pinkkiä!

2. Mun ensimmäinen ihastus oli Jari Sillanpää joskus 4v.

3. En uskalla tappaa isoja hämähäkkejä, koska pelkään että ne ei menekkään tajuttomiksi ja hyökkäävät mun kimppuun.

4. Mun on aina pakko mennä julkisetenpaikkojen vessojen viimeisimpään/perimmäisempään vessaan, koska ajattelen sen olevan puhtain kun kukaan ei jaksa vessahädissään mennä kauimmaisempaan. Poikkeuksen tekee kuitenkin heinolan abc jossa meen oikeanpuoleisen vessarivistön kolmanteen :D

5. Yllätän yleensä ihmiset sillä että yks mun lemppari ruoista on hernekeitto ja tykkään myös maksalaatikosta :D

Nykyää mun lemppari suklaa on fazerin maitosuklaalevy jossa on rusinaa ja hasselpähkinää.

Nolottaaa

Tää viikko on kiitänyt hurjaa vauhtia ja nyt tää sunnuntai himmailee tapansa mukaisesti :) Oli etää, kouluu aiheena mielenterveys ja seksuaali asiat, kotiväenillassa verenpaineen ja verensokerin mittailuu, pitkäaikais ja kansansairaus koe, sosiaali ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja toimintaperiaatteet työn tekoo, opintokäyntiä krematorioon ja seksikauppaan, shoppailuu, liiallista herkutteluu, heinolaa, lahtea, sysmää, hartolaa ja mitäköhän unohtui vielä? Kommelluksilta ei voinut välttyä ja nolouden viikkohan tästä tuli :D

Asioista pitäs kirjottaa heti ettei käy niinkuin nyt että asiat katoo mielestä ja menettää hohtonsa eivätkä ne enään olisi niin hauskoja kerrottavia kuin tapahtuneen hetkellä.

Eilen taisi tapahtua se hauskin juttu joka sen puolesta jo kerkesi unohtumaankin mutta saa aikaan vedetsilmistä valuvaa naurua. Shoppailtaessamme Jennin kaa saimme päähänpiston ostaa pupunkorvat, siitä sitten jenskalle tuli hirmunen kiire katsomaan peilistä miltä ne näyttävät päässämme. Menimme kauppakeskuksen vessaan ja kas kummaa sisään astuu äiti ja poika, noh kuvittelemme tietysti että he menivät samaan vessaan ja jenni päättääkin rynnätä pupunkorvat päässään toiseen vessaan jossa olikin tämä pikkupoika liruttelemassa, en muista mitä poika siihen tokaisi mutta sääliksi käy mitäköhän se ajatteli kun nuorinaikkonen pupunkorvissaan ryntää vessaan yllättämään hänet. Eikä jenni raukka tajunnut heti kääntyä ovelta pois, tajuttuaan sulkea oven toisesta vessasta tuleekin hänen äitinsä ulos ja mitähän hän mahtoi ajatella näkemästään jennillä edelleen pupunkorvat päässä ja minä selin heihin tirskumassa ja hokemassa mielessä että ota jo ne pupunkorvat pois päästä, siinä pikku poikakin jo tuleekin ja ilmaisee toistuvasti ”nyt se on vapaa” eikä jenska edelleenkää tajuu mitään katselee vain hölmistyneenä. :DD

Voi sitä myötähäpeää:D No mutta kerrankin noin päin, jenni on nolannut mut niin monta kertaa että oli jo hänen vuoronsa ja odotettavissa on vielä suloinen kosto siitä kuinka hän jätti baarissa vessanoven auki minun ollessa noh empäs paljastakkaan...:D grr... Jostain kumman syystä onnistun melko usein nolaamaan itseni ja yhdessä jennin kanssa olemme siinä maailmanmestareita vaikka jenska yltää siihen mestaruuteen yksistäänkin:D

kun ei oikeita kuvii kuulunu (ehkä myöhemmin) ni pinkki pupu tuli korvaamaan!

Finito, the end

Arviointikeskustelusta ja läpi menneestä tuomiosta selvitty :) ja lomakin vetelee viimesiään :/ paluu arkeen ja kouluun koittaisi huomenna :) mut onneksi KTO on nyt loppuun käsitelty ja toivottavasti seuraavan kerran palaan niihin asioihin vasta omien lapsien kohdalla :D

Se tuntu oikeesti siltä ku ois ollu oikeudessa :D kerrot omalta kannalta tapahtuneet, arvioija siin on asianajaja ja syyttäjä ja se toinen osapuoli ja ope on tuomari ja syyttäjä, toinen arvioja on joku todistaja ja he kolmestaan lautamiehii ja sitä rataa, lopuksi tuomari lukee tuomion ja kaikki on hiljaa keskittyneitä enkä mä varmaa hengittänykkään sillä hetkellä :D Eihän tosta varmaa kukaa mitää ymmärtäny mut eiks niiten laki asioitten kuulukki olla hankalii :D mut mua ne on aina kiinnostanu eikä ne koomin vaikeita oo ollu, jospa sit vaihtaisinki sitä alaa?:D Nyt ois opinnoista suoritettu 1/ 5vai 6 tutkinnon osaa :) ja ajallisesti n.1/4 :)

Ainiin blogin nimi tais kokee muutoksen. Keksimistäni nimistä ainut jota ei ollut vielä kukaan vienyt joten nyt se on mun :D ja nyt sille taitaa olla nimikko biisikin, mut tais se eka saada vaikutteita tosta biisistä :D

Koska aiemmassa postauksessa kerroin alku loman, niin olisi outoo olla kertomatta loppu loma. Torstaina tuli seikkailtuu Lahdessa Jennin ja Mikon kaa. Tie Pohjoiseen yllätti odotukseni, alunperin koko leffa ei kiinnostanut kun ajattelin sen olevan tylsä, mutta kun kutsu elokuvaan kävi suostuin samantien, ehkä seuran takii :D Ja tylsyys oli kaukana..

Elokuva oli hyvä, koskettava, hauska...Oon tosi huono arvosteleen mitään, mutta voin suositella :) Kuvissa vilahti tuttuja maisemii ja franzenin rooli oli aivan paras :D Veskuhan on aina loistava ja mun täytyy myöntää että tykkään sen lauluäänestä paljon..:D Voisin paljastaa pikku salaisuuden että veskun hyvää puuta http://www.youtube.com/watch?v=hSFmsPJYis8 on yks mun lemppareita, en koskaan tykänny siitä kunnes se sattumoisin soi sillon kun sain tietää pääseväni äikän yo kirjotuksista läpi, sen jälkeen olen kuunnellut sitä aina kun olen saavuttanut tuloksia esim. opinnoissa ja voitte vain arvata kuinka se on tänään soinut..:D Vaikkei sen sanat muhun mitenkään liity, (enkä ees tiiä mistä se siin laulaa) niin joku siin kolahtaa.

Viikonlopuksi lähdin korpeen viettää loman viimehetket kunnes huomasinki olevani töissä, no ei mitään kivaahan se on valkotakki laittaa ylle ja leikkii tohtorii :D Lupposten tuntien jälkeen innostuinkin leikkii automekaanikkoo :D Autokoulun opit oli viel näköjää hallus ku pissapoika löyty. Ja taisinpa tos oppii ihan vahingos varastaa autoja, mitäänhän en varastanut mut hyvä se on tietää mitä tekee jos hävittää/unohtaa avaimet jonnekki :D Tais siin tulla jtn muutaki opittuu ja konepellin alunen on taas hieman tutumpi :D jotainhan se on tehtävä ku pelotellaa sillä että pelkoihin kohtaa elämänsä aikana ja mun yks pelko on että jään autojen kanssa yksin enkä tiedä mitä pitäs tehdä.

Loman tohinaa

Oih pimenevät syys illat ovat tulleet ja syksy!! :) Kynttilät ja lämpimän peiton alle <3 Vuoden ihaninta aikaa...silloin todella rentoudun vaikka syksy onkin minulle aina uuden alkua ja jännittävää aikaa jollain tapaa jokin kutkuttava tunne silloin vain tulee :D

Kuuluuko lomalla olla kiire? Tätä olen tässä pikku päässäni hieman pohtinut nimittäin silloin tällöin tuntuu että olen juossut pää kolmantena jalkana, mutta nillä tekemättömillä hetkillä olen miettinyt että kuuluuko loman olla tällaista; ei mitää tekemistä olemistako vain?

Tässä lomassa kyllä parhainta on nukkuminen (jos unohtaa viimeyön painajaiset), univelkaa on päässyt kertymään vuoden mittaan mukavasti ja saadessaan nukuttua niistä edes murto osan takaisin voi olla onnesta soikeana :)

Maanantaina palasin brunetiksi jälleen :) ja taisi niistä latvoistakin lähteä ihan pikkuisen. Mutta tää oli niitä harvoja kertoja jolloin partusissa saa täsmälleen haluamansa lopputuloksen, vaikka tulihan se lysti maksamaan. Yllättävää oli myös että selvisin sieltä tunnissa ja kymmenes minuutis eli aikas kivuttomasti :D Muistelin että oon varmaa viimeiks käyny parturis vanhojen tanssien aikaa tekees kampauksen ja siitähän on jo noin kolme vuottako? Siinä välis oon tyytyny kotivärjäyksiin johin on palanut varmaa yhteesä niin paljon rahaa ku nyt yhteen parturi reissuun..

Olen katsellut pari elokuvaa ja tänään vuorossa jälleen yksi. Tuota voisi pitää ihmeenä koska en yleensä jaksa keskittyy pitkiin katselu tuokiohin tai saatikka että katsoisin viikossa edes kolme leffaa :D Ensimmäinen leffa oli He's just not that into you / Jätä se! se oli juuri minun makuuni eli romanttinen komedia :) En sen enempää jaksa siitä kertoilla mutta suosittelen sitä ehdottomasti Jennille joka on aivan kuin elokuvan Gigi :D jonka blogiin pääsee muutes tästä! (siis jennin ihkuun blogiiin :D)

 

Seuraavaksi katselin suomalaistekelettä nimeltä Härmä, joka ei ollut laisinkaan makuuni, likaa väkivaltaa ja aivan suuri rakkaus nieltäväksi :/ Toivottavasti tämän päiväinen Tie Pohjoiseen pelastaa suomalaisen elokuvan maineen mielessäni. 

Tiistai olikin shoppailu päivä :) voi että kerranki löyty mitä lähti etsimään ehkä liikaakin. Sen lisäksi että ilmeeni saa koristusta uusilla vaatteilla niin kämppäkin sai uutta ilmettä oikein rykäyksellä :) Ehkä ne tuparit kerkee ennen talvee pitää ;D

Keskiviikkona puolestaan ahersin itsearvioinnin parissa, en olisi uskonut että se oli niin työlästä ja puolet päivästähän se vei :/ Jälkiviisaana voi sanoa ettei olisi kannattanut jättää viimeiseen päivään..Itse itsensä arvioiminen kolme sivuisesti ei ollut vaikeaa mutta sen tuskaisen 20 sivuisen paperinipun jälleen läpi käyminen oli tuskaa eikä oloa helpota yhtään että vielä viikonloppuna olen sen kimpussa :/ Ei ihmekkään että olin eilen aivan puhki ja oli pakko ottaa rennomman kautta :D

Tällä kertaa en jaksa enempää kirjoitella mutta toivottavasti olisin ensikertaan keksinyt blogilleni uuden nimen, ideoita saa heittää! :)

Lomalla viimeinkin

Helpotuksen huokaus.. tutkintoviikko ohi ja loma on alkanut :) I'm so happy :)

Enpä muista koska olisin viimeiksi ollut niin onnellinen kuin perjantaina, aamulla olin intopinkeenä kunnes pääsin taas viimeisen päivän koitoksiin joita riittikin enemmän kuin muina päivinä, luovat toiminnat pikku riiviöille, tutkimusseikkailu ulkona, Malla madon koonti ja lasten kanssa jutustelu, astetta vakavampi keskustelu arviojan kanssa, henkilökunnan huolenpelastaminen terävillä hoksottimillani viimeisillä minuuteilla ennen lähtöäni ja kaikkea tuikitavallista päiväkodin arkea. Viimeisen päivän kunniaksi pyllyjen pyyhintää jota en ole koskaan ennen tehnyt :D vaikka vaippoja on tullut vaihdettua ja vessassa avustettua jne mutta en ole koskaa pyyhkinyt kakkapyllyä :D noh ”kaikkea tapahtuu aina ensimmäisen kerran”.

Melkeinpä pistimme opiskelijatoverini kanssa tanssiksi viimeiset hetkemme päiväkodilla, en viitsinyt edes laittaa sadevaatteita kun sateella ei vain yksinkertaisesti ollut mitään väliä kun olin niin onnellinen että kohta tämä on loppu ja pääsemme pois täältä. Eräs toinen opiskelija oli surullinen kun hänen jaksonsa päiväkodilla loppui mutta me vain iloitsimme päästessämme eroon...

Läpi kuulema menee mutta jännityksellä odotan arviointikeskustelua viikonpäästä, mutta ensin tämä vuoden ensimmäinen ja viimeinen loma joka tämän viikon tässä kestää. Sen aion todella pyhittää lomailuun vaikka itsearviointi pitääkin tehdä jossain välissä.

Alkulomani vietän täällä maalla porukoitteni luona, huomenna pidän hemmottelu päivän käyn parturis, laitan kynnet, kaikkee ihanaa kauneus hömppää ja illalla hyvien ohjelmien rentoutusmaraton, tiistaina menen shoppaile ja käyn syömässä hyvässä seurassa ja loppuviikko onkin vielä auki. Tekemisii saa siis ehdotella :) Saan myös seurakseni veljen asustelee kämpilleni viikoksi ja voinkin teettää sillä kaikenmoista tekemistä ja hän saa totutella itsenäiseen elämiseen/asumiseen :D

Hoksasin yksi ilta ehkä tähän mennessä elämäni fiksuimman kysymyksen johon en ole löytänyt vielä vastausta, Kun nukkumatti tulee kylään niin miksi se ei anna kaikille asukkaille saman verran unihiekkaa, vaan ripottelee sitä epätasaisesti? Viime aikoina se pussillinen on kopsahtanut minun päälleni ja muut eivät ole saanneet sitä osakseen, ja sananmukaisesti se on kopsahtanut kops ja anja nukkuu.. Onkohan nukkumatille iskenyt reuma? vai muuten vaan hajamielinen?

Oon vissii täs 5 kuukaudes kaupunkilaistunu ku meen mettään käsveskan kans, farkut jalas, sateenvarjon kaa ja melkee meinasin meikatakki sinne :D Tuli myös todettuu et mun kaa ei kannata kokkailla nimittäin mun on mahdotonta kokkailla ilman kinaamista, ihmettelen kuin oon joskus selvinny köksän tunneista koulussa..:D

Tää päivä on kulkenu kauheen hitaasti, tätähän mä kyllä toivoin mut että näin hitaasti ni ei kiitos.

Jaksaa jaksaa

Ajattelin etten tänään kirjoittele tänne, eikä aluksi pitänytkään mut nyt oli vaan pakko pysähtyy ja alkaa laskee kymmeneen, olen päässyt vasta neljään... Varsinainen epäonnenpäivä :( Aamulla oli jo vitutusta ilmassa ja melkein myöhästyin päiväkodilta. Siellä meni muuten ihan jees mutta kiinnostus oli nolla ja hermothan siellä meinas mennä ja osittain menikin.

Sain sänkyni kaksi viikkoa myöhässä ja juuri sopimasta tuonti ajankohdasta sängyn piti tulla puolentunnin sisään joten tein hätäsen siivouksen paniikissa mutta minäpä jouduin odottamaan sitä tunnin en siis päässyt lähtemään ja järjestelemään kiireitäni. Onnekseni sänky täytyy itse kasata ja tarvittavista työkaluista ja ohjeista ei ole tietoakaan, tossahan lojuu minä en siihen koske :D

Tuojamiehet olivat OK näköisiä mutta eivät piristäneet päivääni laisinkaan. Tajusin senkin että kun sanotaan ettei miehet tule kotoota hakemaan niin nuohan kävelevät suoraan sisään, on siis mahdollista rakastua kotiovellakin ja heii tulevathan pelastajat hakemaan kun vaa pyytää, mutta mitäpä minä miehellä tekisinkään.

Seuraavaksi sain kuulla ikäviä uutisia kotipuolesta :( eikö ne voisi jo riitää... sitten huomaan jäänneeni lukkojen taakse tuojamiehien toimesta, kerta kaikki miehet saavat aina oveni takalukkoon tarkoittaneen se varmaan miehiltä sitä että pysy siellä omassa kolossasi :D Noh siinä iski sitten seuraava paniikki vittusaatanaperkele mielessä pyörivineen kauhuskenaarioineen. Hetken jo mietin että jospa en lähdekkään ovesta ku ei tiedä mitä kamalaa sitten sattuu kävelenkö kenties auton alle..?

Matkalla kauppaan mielestä ja suusta lensi kirosanojen vyörymä, raivon ja vihan saattelemana käänsin ihmisiä pois tieltäni, toisaalta huvittavaa että ihmiset kääntyvät kohdatessaan mieleni tuottaman kehärenkaani. Eilen työtoverini kysyi olenko vihainen?kun näytin sellaiselta johon nyt voisin vastata että mikäli todella olisin vihainen et uskaltaisi tulla kysymäänkään.

Huvittavinta ehkä tänään on nauraa itselle kuinka siinä raivossa onkin voimaa kun sain sellaisen ”vanhvan”(en tiiä mitä matskuu) lusikan vääntymään ihan vahingossa sillä ihmeellä se takalukkokin varmaan aukesi.

Olisi kiva tietää missä nukun ensi yöni, sänkyyn en koske ja se on liian raskas liikutettavaksi vuodesohvan edestä joka tällä hetkellä on vain sohvana ja siinä olisi epämukava nukkua ja kovaan alustaankaan en haluaisi tyytyä. 

Lopultakin pääsin kymmeeneen asti :) vaikka aivan varmasti vielä tänään aloitan laskemaan alusta.

Ja tänää todellakin ajattelin olla laiska ja valittaa kaikesta...

"Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä, edelleen vahva, valitsemallani tiellä
mikään ei muutu, jos ei mitään haluu muuttaa, yhtä matkaa, samaan suuntaan"

Puolessavälissä loppu häämmöttää

Tutkintoviikko hieman yli puolen välin hohhoijaa enää kaksi päivää jippiii... Eilen olin kyllä totaallisen poikki mutta tänään hieman energisempään suuntaan. Toistaiseksi olen kerännyt vain kehuja :) On huomattava ero kuinka opiskelijaan suhtaudutaan työssäoppimisjaksolla ja kuinka tutkintotilaisuudessa. Voin vain nauttia nykyisestä olosta, kun tuntuu että olen tullut orjasta prinsessaksi :D

Lapset ovat aivan ihania ja tänää minulle taisi taas vaihteeksi nousta vauvakuume :D ja ikäkriisi.. Hieman ennen täytettyäni 20v minulla oli tunne että tulen kamalan vanhaksi ja nyt koen itseni liian nuoreksi toisaalta en haluaisi vanhetakkaan mutta joku osa minusta tahtoo niin kovasti kihloihin ja vauvan, yritän pitäytyä kuitenkin ajatuksessa että en ennen 22v sitoudu mihinkään.

Sain tänään tuliaisia Kreetalta 2 rannekorua, kaulakorun, korvikset ja viuhkan :) Yksi pienistä toiveista on jälleen toteutunut, olen pienestä pitäen halunnut ulkomailta tuodun viuhkan joka sattumoisin on vielä upeanlainen ja korujahan on aina kiva saada <3

Tällä viikolla todella tuntuu ettei elämääni mahdu muutakuin lasten maailma sattuneesta syystä. Aamusin täytyy kelailla menettä ja tulevaa koitosta sitten 7tuntii 39minsaa päiväkodilla jonka jälkeen tunti viiva kaks tiivistä mietintää päivästä ja kriteerien toteutumisen tsekkailuu ja muistiinpanojen tekemistä ja tulevan suunnittelua. Yöllä sitten painajaisii.

Normi elämä ja ihan perus asiat kuten herätyskellon päälle laitto unohtuvat ja yöllä sitten herätään paniikissa että apuaaa... aamulla töihin lähtiessä lähen kävelee väärää suuntaan, ruokakaan ei aina tahdo maistua ja makeaa stressin verran eli paaljon. Tänään tosin huomasin että on aivan turhaa stressata yhtään koska minulla ei ainkaan näyttäisi olevan siihen aihetta, mutta minkäs stressaavalle luonteelleni mahdan.

Onneksi Jenni muistaa pitää minut ajantasalla mies asioistaan ja kertoo matojen ihmeellisestä maailmasta :D Velikin tuossa poikkesi ja pääsin haaveilee tulevasta lomasta ja eilenpä taisin puhelimessa roikkuu useamman hetken, ihanaa että ihmiset eivät katoa ympäriltäni vaikka olen sillointällöin sellainen että ne voisivatkin hylätä minut :)

1 / 5

Unohtui mainita että eilisen suurin piristys oli kyllä kun pelottavankarmiva volvon omaava kaahari naapurin mies hymyili minulle ensimmäistä kertaa :) Olemme pari kertaa törmänneet roskakopilla ja en voi olla myöntämättä etteikö kyseinen henkilö olisi pelottanut minua aiemmin ja herranjumala sen vaimo on niin vakava, tiukkis eikä se koskaan tervehdi, valitettavasti meillä on sama lenkkipolku jossa törmäämme suht usein.

No mutta takaisin tähän päivään, nyt on huojentunut olo että eka päivä ohi ja 1/5 suoritettu tutkintotilaisuudesta. Aamulla maha oli vielä sekaisin jännityksestä tai stressistä mutta päivä päiväkodilla lähti suht rennosti liikeelle 15minuutin alkukankeuden jälkeen, hetkessä olinkin jo komentamassa lapsia ja hauskojen leikkien parissa ihanan raivostuttavien lapsien kanssa.

Olen pelännyt tätä viikkoa päästyäni työssäoppimisjaksolta joka ei ollutkaa niin mukava. Aika paljon olen elämäni aikana työskennellyt päiväkodeissa ja pitänyt siitä hommasta kunnes koitti työssäoppiminen lähihoitaja opintojen parissa. Sanotaanko näin että ryhmä oli hirveä niin aikuiset kuin lapsetkin vaikka olen hyvin lapsirakas mutta ehkä ne aikuiset tekivät kokemuksistani ilkeitä muistoja. Nyt vaikkakin olen samassa päiväkodissa ja törmään kyseisiin ihmisiin ei se haittaa minua yhtään nimittäin tämä työryhmä on aivan ihana. Ja mikä parasta ryhmässäni on koulusta tuttu opiskelija jonka kanssa on mukava viettää niitä hetkiä jolloin ei ole tekemistä ja toisessa ryhmässä on luokkalaiseni jonka näkeminen piristää ja saa uutta valoa tähän hommaan.

En sitten tiedä kumpaa suosittelisin tuleville ja jo alaa opiskeleville että suorittaakko työssäoppiminen ja tutkintotilaisuus/näyttö samassa työympäristössä, molemmissa on puolensa. Vaihtamalla paikkaa saa uusia näkökantoja ja tutustuu uusiin ihmisiin ja lastenhoitopaikkoihin, mutta kun ympäristö ja käytännöt ovat erilaisia voi olla vaikea sopeutua ja päästä hommaan sisään ja varsinkin tutkintosuunnitelman tekeminen on paljon vaikeampaa. Samassa päiväkodissa kaikki olisi tuttua ja hommat menevät rutiinilla eikä tarvitsisi turhia jännitellä. Tosin vielä on ikäryhmä kysymys että suorittaako samantasoisten lasten parissa vaiko ei. Toinen tie on yksinkertaisesti vain helpompi ja toinen haasteellisempi. Itse mitä ilmeisemmin päädyin helppoon tiehen sama päiväkoti, sama lapsi ikäryhmä.

Olen vain jämähtänyt tuohon päiväkotiin, olen aikaisemmin ollut siellä kesätöissäkin ja kaipasin sinne aina paljon ja koska se on tässä lähinkin päiväkoti niin mitä sitä hankaloittamaan jo tarpeeksi monimutkaista elämää.

Sadekelit ovat aina kurjia mutta päiväkodissa tällanen sää tuottaa enemmän tekemistä mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin, kuravaatteet <3 Tänään en kuitenkaan päässyt kastumaan ulkona ja mikä harmi että juurikun pääsin kotiin alkoi hirmuinen sademyrsky :D

Suurin harmin aiheeni tänään on ollut etten saanut päiväkodilla kahvia, tai oisin varmaan saanut mutta minulla oli olevinaan kiire :D ehkä huomenna sitten, voi vain kuvitella kuinka hirveää on se kaksi tuntia kun lapset nukkuu ja itse alkaa pilkkimään ja pitäisi olla hirveen kiinnostunut ja idea rikas sillä hetkellä ja juuri kun uskallat haukotella niin arvioija onkin seläntakana. Onkohanse kahvittomuus pyyhkiny muistiani vai mikä on kun tämän päivän kohdalta se on pätkiny pahemman kerran..

Tähänväliin kolmen kahvikupillisen jälkeen voisi alkaa kehittelee Malla Madon tarinaa joka alkaa syntymään huomenna lasten kätösistä. Siinä luovaa toimintaa, ei oo todellista että mun luovuus tuottaa vaa matoja :D

Viikonloppuhan se siinä

Luulinpa etten kerkeäisi tänne kirjoitella mutta kappas mistä löydänkään itseni näin iloisen viikonlopun päätteeksi :) Maisemanvaihdos ja rentoutus tuli todella tarpeeseen ottamatta huomioon hurjaa meno kyytiä jossa vauhtia oli enemmän kuin road runnerilla ja bassot hakkasivat selkääni ja tärykalvojani leppäkertun takapenkillä.

Mikälie unipöpö tarttui matkaan kun kellonympäri nukutun yön jälkeen piti tuntien päikkäreitäkin vedellä vai olivatko Hartolan markkinat tällaiselle ensikertalaiselle vain liian rankat. Joka tapauksessa monen vuoden odotus on nyt nähty ja koettu eikä kenenkään enään tarvitse ihmellä että ”etkö muka ole koskaa käynyt hartolan markkinoilla? kaikkihan siellä ovat käynneet ja monta kertaa”.

Eilen tuli käytyä ihastelemassa myös kissanpentuja oii kuinka söpöjä!! Voiko kissanpennun sukupuolen toteaminen olla todellan niin vaikeaa, tiukan töllöttämisen jälkeenkään ei tullut vastausta niin kuinka pöljäksi siinä voi sitten itsensä tuntea, voi kissa raukkoja kun ei niitä voi nimetäkkään ennenkuin tietää.

Pääsinpä tänään kohtaamisiin ikuisen ongelmani kanssa nimittäin ruokaostoksien suunnittelu. Olen yleensäkkin hyvin suunnitelmallinen mutta monen päivän ruokaostokset on aina hankalaa suunnitella minun mahalaukkuani tyydyttäen, senkun mieli muuttuu ja muuttuu. Minun tuurillani kaupasta ei taaskaan löytyny sitä mitä olisin halunnut ja jouduin tyytymään perhe pakkauksiin. Lopulta jääkaappini oli taas täynnä tavaraa ja sitten herää kysymys ”niin mitäs mä tänään syönkään?” Olen siis taas unohtanut tämänpäivän ja mahalaukkuni sanoo että tuota en halua koska se on huomiselle. Hyvin tyypillisesti kohtaan tähänkin ongelmaan ostoksilla munkki/leivos/patukka alkaa huutamaan minulle ”take me beibe”, huutoa on turha vastustaa ja sen nautittuaan se jo kaduttaa vähän niinkuin yhden illan jutut miesten kaa joita en tosin harrasta. Katumisesta puheen ollen mulla on sellai asenne etten kadu mitään, koska se on jo tapahtunut eikä aikaa saa takaisin, tosin vakavia asioita pitää katua mutta onneksi sellaiseen ei ole pahemmin tässä elämässä ollut tarvetta :)

Tää päivä tai oikeestaan loppu ilta menee valmistautumisessa huomiseen, täytyy lueskella tota suunnitelmaa ja pitänee keksiä lapsille lisää toimintaa. Onneksi seuranain on sokeria joka lievittää mun stressiii:)

naminamiii

pläääh

Ainiin Aku Ankka löysi tien sydämmeeni :D Aku ei ole koskaa oikeen sytyttänyt minua, olen enemmänkin ollut Mikki Hiiren ja Nalle Puhin kaveri, mutta nyt Aku osoitti herkän puolensa minulle ja olen aivan myyty :D