Helpotuksen huokaus.. tutkintoviikko
ohi ja loma on alkanut :) I'm so happy :)
Enpä muista koska olisin viimeiksi
ollut niin onnellinen kuin perjantaina, aamulla olin intopinkeenä
kunnes pääsin taas viimeisen päivän koitoksiin joita riittikin
enemmän kuin muina päivinä, luovat toiminnat pikku riiviöille,
tutkimusseikkailu ulkona, Malla madon koonti ja lasten kanssa
jutustelu, astetta vakavampi keskustelu arviojan kanssa,
henkilökunnan huolenpelastaminen terävillä hoksottimillani
viimeisillä minuuteilla ennen lähtöäni ja kaikkea tuikitavallista
päiväkodin arkea. Viimeisen päivän kunniaksi pyllyjen
pyyhintää jota en ole koskaan ennen tehnyt :D vaikka vaippoja on
tullut vaihdettua ja vessassa avustettua jne mutta en ole koskaa
pyyhkinyt kakkapyllyä :D noh ”kaikkea tapahtuu aina ensimmäisen
kerran”.
Melkeinpä pistimme opiskelijatoverini
kanssa tanssiksi viimeiset hetkemme päiväkodilla, en viitsinyt edes laittaa sadevaatteita kun
sateella ei vain yksinkertaisesti ollut mitään väliä kun olin
niin onnellinen että kohta tämä on loppu ja pääsemme pois
täältä. Eräs toinen opiskelija oli surullinen kun hänen jaksonsa
päiväkodilla loppui mutta me vain iloitsimme päästessämme
eroon...
Läpi kuulema menee mutta jännityksellä
odotan arviointikeskustelua viikonpäästä, mutta ensin tämä
vuoden ensimmäinen ja viimeinen loma joka tämän viikon tässä
kestää. Sen aion todella pyhittää lomailuun vaikka itsearviointi
pitääkin tehdä jossain välissä.
Alkulomani vietän täällä maalla
porukoitteni luona, huomenna pidän hemmottelu päivän käyn
parturis, laitan kynnet, kaikkee ihanaa kauneus hömppää ja illalla
hyvien ohjelmien rentoutusmaraton, tiistaina menen shoppaile ja käyn syömässä hyvässä seurassa ja loppuviikko onkin vielä auki.
Tekemisii saa siis ehdotella :) Saan myös seurakseni veljen
asustelee kämpilleni viikoksi ja voinkin teettää sillä
kaikenmoista tekemistä ja hän saa totutella itsenäiseen
elämiseen/asumiseen :D
Hoksasin yksi ilta ehkä tähän
mennessä elämäni fiksuimman kysymyksen johon en ole löytänyt
vielä vastausta, Kun nukkumatti tulee kylään niin miksi se ei anna
kaikille asukkaille saman verran unihiekkaa, vaan ripottelee sitä
epätasaisesti? Viime aikoina se pussillinen on kopsahtanut minun
päälleni ja muut eivät ole saanneet sitä osakseen, ja
sananmukaisesti se on kopsahtanut kops ja anja nukkuu.. Onkohan
nukkumatille iskenyt reuma? vai muuten vaan hajamielinen?
Oon vissii täs 5 kuukaudes
kaupunkilaistunu ku meen mettään käsveskan kans, farkut jalas,
sateenvarjon kaa ja melkee meinasin meikatakki sinne :D Tuli myös
todettuu et mun kaa ei kannata kokkailla nimittäin mun on mahdotonta
kokkailla ilman kinaamista, ihmettelen kuin oon joskus selvinny
köksän tunneista koulussa..:D
Tää päivä on kulkenu kauheen
hitaasti, tätähän mä kyllä toivoin mut että näin hitaasti ni
ei kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti