sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Lomalla viimeinkin

Helpotuksen huokaus.. tutkintoviikko ohi ja loma on alkanut :) I'm so happy :)

Enpä muista koska olisin viimeiksi ollut niin onnellinen kuin perjantaina, aamulla olin intopinkeenä kunnes pääsin taas viimeisen päivän koitoksiin joita riittikin enemmän kuin muina päivinä, luovat toiminnat pikku riiviöille, tutkimusseikkailu ulkona, Malla madon koonti ja lasten kanssa jutustelu, astetta vakavampi keskustelu arviojan kanssa, henkilökunnan huolenpelastaminen terävillä hoksottimillani viimeisillä minuuteilla ennen lähtöäni ja kaikkea tuikitavallista päiväkodin arkea. Viimeisen päivän kunniaksi pyllyjen pyyhintää jota en ole koskaan ennen tehnyt :D vaikka vaippoja on tullut vaihdettua ja vessassa avustettua jne mutta en ole koskaa pyyhkinyt kakkapyllyä :D noh ”kaikkea tapahtuu aina ensimmäisen kerran”.

Melkeinpä pistimme opiskelijatoverini kanssa tanssiksi viimeiset hetkemme päiväkodilla, en viitsinyt edes laittaa sadevaatteita kun sateella ei vain yksinkertaisesti ollut mitään väliä kun olin niin onnellinen että kohta tämä on loppu ja pääsemme pois täältä. Eräs toinen opiskelija oli surullinen kun hänen jaksonsa päiväkodilla loppui mutta me vain iloitsimme päästessämme eroon...

Läpi kuulema menee mutta jännityksellä odotan arviointikeskustelua viikonpäästä, mutta ensin tämä vuoden ensimmäinen ja viimeinen loma joka tämän viikon tässä kestää. Sen aion todella pyhittää lomailuun vaikka itsearviointi pitääkin tehdä jossain välissä.

Alkulomani vietän täällä maalla porukoitteni luona, huomenna pidän hemmottelu päivän käyn parturis, laitan kynnet, kaikkee ihanaa kauneus hömppää ja illalla hyvien ohjelmien rentoutusmaraton, tiistaina menen shoppaile ja käyn syömässä hyvässä seurassa ja loppuviikko onkin vielä auki. Tekemisii saa siis ehdotella :) Saan myös seurakseni veljen asustelee kämpilleni viikoksi ja voinkin teettää sillä kaikenmoista tekemistä ja hän saa totutella itsenäiseen elämiseen/asumiseen :D

Hoksasin yksi ilta ehkä tähän mennessä elämäni fiksuimman kysymyksen johon en ole löytänyt vielä vastausta, Kun nukkumatti tulee kylään niin miksi se ei anna kaikille asukkaille saman verran unihiekkaa, vaan ripottelee sitä epätasaisesti? Viime aikoina se pussillinen on kopsahtanut minun päälleni ja muut eivät ole saanneet sitä osakseen, ja sananmukaisesti se on kopsahtanut kops ja anja nukkuu.. Onkohan nukkumatille iskenyt reuma? vai muuten vaan hajamielinen?

Oon vissii täs 5 kuukaudes kaupunkilaistunu ku meen mettään käsveskan kans, farkut jalas, sateenvarjon kaa ja melkee meinasin meikatakki sinne :D Tuli myös todettuu et mun kaa ei kannata kokkailla nimittäin mun on mahdotonta kokkailla ilman kinaamista, ihmettelen kuin oon joskus selvinny köksän tunneista koulussa..:D

Tää päivä on kulkenu kauheen hitaasti, tätähän mä kyllä toivoin mut että näin hitaasti ni ei kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti