1 / 5

Unohtui mainita että eilisen suurin piristys oli kyllä kun pelottavankarmiva volvon omaava kaahari naapurin mies hymyili minulle ensimmäistä kertaa :) Olemme pari kertaa törmänneet roskakopilla ja en voi olla myöntämättä etteikö kyseinen henkilö olisi pelottanut minua aiemmin ja herranjumala sen vaimo on niin vakava, tiukkis eikä se koskaan tervehdi, valitettavasti meillä on sama lenkkipolku jossa törmäämme suht usein.

No mutta takaisin tähän päivään, nyt on huojentunut olo että eka päivä ohi ja 1/5 suoritettu tutkintotilaisuudesta. Aamulla maha oli vielä sekaisin jännityksestä tai stressistä mutta päivä päiväkodilla lähti suht rennosti liikeelle 15minuutin alkukankeuden jälkeen, hetkessä olinkin jo komentamassa lapsia ja hauskojen leikkien parissa ihanan raivostuttavien lapsien kanssa.

Olen pelännyt tätä viikkoa päästyäni työssäoppimisjaksolta joka ei ollutkaa niin mukava. Aika paljon olen elämäni aikana työskennellyt päiväkodeissa ja pitänyt siitä hommasta kunnes koitti työssäoppiminen lähihoitaja opintojen parissa. Sanotaanko näin että ryhmä oli hirveä niin aikuiset kuin lapsetkin vaikka olen hyvin lapsirakas mutta ehkä ne aikuiset tekivät kokemuksistani ilkeitä muistoja. Nyt vaikkakin olen samassa päiväkodissa ja törmään kyseisiin ihmisiin ei se haittaa minua yhtään nimittäin tämä työryhmä on aivan ihana. Ja mikä parasta ryhmässäni on koulusta tuttu opiskelija jonka kanssa on mukava viettää niitä hetkiä jolloin ei ole tekemistä ja toisessa ryhmässä on luokkalaiseni jonka näkeminen piristää ja saa uutta valoa tähän hommaan.

En sitten tiedä kumpaa suosittelisin tuleville ja jo alaa opiskeleville että suorittaakko työssäoppiminen ja tutkintotilaisuus/näyttö samassa työympäristössä, molemmissa on puolensa. Vaihtamalla paikkaa saa uusia näkökantoja ja tutustuu uusiin ihmisiin ja lastenhoitopaikkoihin, mutta kun ympäristö ja käytännöt ovat erilaisia voi olla vaikea sopeutua ja päästä hommaan sisään ja varsinkin tutkintosuunnitelman tekeminen on paljon vaikeampaa. Samassa päiväkodissa kaikki olisi tuttua ja hommat menevät rutiinilla eikä tarvitsisi turhia jännitellä. Tosin vielä on ikäryhmä kysymys että suorittaako samantasoisten lasten parissa vaiko ei. Toinen tie on yksinkertaisesti vain helpompi ja toinen haasteellisempi. Itse mitä ilmeisemmin päädyin helppoon tiehen sama päiväkoti, sama lapsi ikäryhmä.

Olen vain jämähtänyt tuohon päiväkotiin, olen aikaisemmin ollut siellä kesätöissäkin ja kaipasin sinne aina paljon ja koska se on tässä lähinkin päiväkoti niin mitä sitä hankaloittamaan jo tarpeeksi monimutkaista elämää.

Sadekelit ovat aina kurjia mutta päiväkodissa tällanen sää tuottaa enemmän tekemistä mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin, kuravaatteet <3 Tänään en kuitenkaan päässyt kastumaan ulkona ja mikä harmi että juurikun pääsin kotiin alkoi hirmuinen sademyrsky :D

Suurin harmin aiheeni tänään on ollut etten saanut päiväkodilla kahvia, tai oisin varmaan saanut mutta minulla oli olevinaan kiire :D ehkä huomenna sitten, voi vain kuvitella kuinka hirveää on se kaksi tuntia kun lapset nukkuu ja itse alkaa pilkkimään ja pitäisi olla hirveen kiinnostunut ja idea rikas sillä hetkellä ja juuri kun uskallat haukotella niin arvioija onkin seläntakana. Onkohanse kahvittomuus pyyhkiny muistiani vai mikä on kun tämän päivän kohdalta se on pätkiny pahemman kerran..

Tähänväliin kolmen kahvikupillisen jälkeen voisi alkaa kehittelee Malla Madon tarinaa joka alkaa syntymään huomenna lasten kätösistä. Siinä luovaa toimintaa, ei oo todellista että mun luovuus tuottaa vaa matoja :D