Viikonloppuhan se siinä

Luulinpa etten kerkeäisi tänne kirjoitella mutta kappas mistä löydänkään itseni näin iloisen viikonlopun päätteeksi :) Maisemanvaihdos ja rentoutus tuli todella tarpeeseen ottamatta huomioon hurjaa meno kyytiä jossa vauhtia oli enemmän kuin road runnerilla ja bassot hakkasivat selkääni ja tärykalvojani leppäkertun takapenkillä.

Mikälie unipöpö tarttui matkaan kun kellonympäri nukutun yön jälkeen piti tuntien päikkäreitäkin vedellä vai olivatko Hartolan markkinat tällaiselle ensikertalaiselle vain liian rankat. Joka tapauksessa monen vuoden odotus on nyt nähty ja koettu eikä kenenkään enään tarvitse ihmellä että ”etkö muka ole koskaa käynyt hartolan markkinoilla? kaikkihan siellä ovat käynneet ja monta kertaa”.

Eilen tuli käytyä ihastelemassa myös kissanpentuja oii kuinka söpöjä!! Voiko kissanpennun sukupuolen toteaminen olla todellan niin vaikeaa, tiukan töllöttämisen jälkeenkään ei tullut vastausta niin kuinka pöljäksi siinä voi sitten itsensä tuntea, voi kissa raukkoja kun ei niitä voi nimetäkkään ennenkuin tietää.

Pääsinpä tänään kohtaamisiin ikuisen ongelmani kanssa nimittäin ruokaostoksien suunnittelu. Olen yleensäkkin hyvin suunnitelmallinen mutta monen päivän ruokaostokset on aina hankalaa suunnitella minun mahalaukkuani tyydyttäen, senkun mieli muuttuu ja muuttuu. Minun tuurillani kaupasta ei taaskaan löytyny sitä mitä olisin halunnut ja jouduin tyytymään perhe pakkauksiin. Lopulta jääkaappini oli taas täynnä tavaraa ja sitten herää kysymys ”niin mitäs mä tänään syönkään?” Olen siis taas unohtanut tämänpäivän ja mahalaukkuni sanoo että tuota en halua koska se on huomiselle. Hyvin tyypillisesti kohtaan tähänkin ongelmaan ostoksilla munkki/leivos/patukka alkaa huutamaan minulle ”take me beibe”, huutoa on turha vastustaa ja sen nautittuaan se jo kaduttaa vähän niinkuin yhden illan jutut miesten kaa joita en tosin harrasta. Katumisesta puheen ollen mulla on sellai asenne etten kadu mitään, koska se on jo tapahtunut eikä aikaa saa takaisin, tosin vakavia asioita pitää katua mutta onneksi sellaiseen ei ole pahemmin tässä elämässä ollut tarvetta :)

Tää päivä tai oikeestaan loppu ilta menee valmistautumisessa huomiseen, täytyy lueskella tota suunnitelmaa ja pitänee keksiä lapsille lisää toimintaa. Onneksi seuranain on sokeria joka lievittää mun stressiii:)

naminamiii

pläääh

Ainiin Aku Ankka löysi tien sydämmeeni :D Aku ei ole koskaa oikeen sytyttänyt minua, olen enemmänkin ollut Mikki Hiiren ja Nalle Puhin kaveri, mutta nyt Aku osoitti herkän puolensa minulle ja olen aivan myyty :D