Jouluni

Meidän joulukuusi ja osa lahjoista.

Peikkoäiti pehmoinen
joulupuuron keitti.

Aattoaamu suloinen

lunta maahan heitti.

Pitkä päivä - peikot huokaa

kunnes ilta sarastaa,

suklaaherkut pöytään tuokaa

massut täyteen niillä saa.

Aattoillan odotuksen

lahjakääröt palkitsee,

tonttu kuullut on toivomuksen

pikkupeikot iloitsee.

Mulla ei taida olla paljoo joulusta kertomista kun suurimman osan makasin sängynpohjalla vatsataudissa että sinällään kurja joulu takana mutta onneksi muut pysyivät terveinä ja itselle ei päässyt joulukilot kertymään ja normipainokin tipahti ja sai pakko lepoo kerrankin. Ilmeisen kiltti olen ollut lahjamäärän perusteella tänäkin vuonna :D

Mitäs sieltä löytyikään lahjakääreistä? Kaksi peliä, konvehteja, lahjaarpoja, taikinapyörä, Pentikin Hyasintti kynttilälasi, kaulakoru, lahjakortteja H&M ja Ginatricooseen, muumimuki.

Aww koru rakkaalta Lumoava Bella kaulakoru <3

Muumimukini täydentyi pinkillä ihkuu :D

 Kerrankin pääsee taas kunnolla pelailee kun tulee uudempaakin.

Toivottavasti tää tauti lähtis kokonaan äkkii pois että pääsis töihinkin, mutta hyvät lomat lomalaisille! minä aattelin ne viimosetkin juhlat synttärit ja vuodenvaihteen viettää töiden parissa, lomani koittakoon myöhemmin :)

Joulun toivotus

tällä mennään ja yritetään unohtaa ne iloista syntyvät kilot :D

Ihanan riemukasta joulua kaikille teille! t. Anja

Joulua kohti

Tip tap tip tap sieltä se joulu saapuu..:D asia jota aina puolet vuodesta odottelen lapsen innolla kesän jälkeen, ostellen joululahjoja jo lokakuussa, tehden omaa lahjatoivelistaa, katsellen telkasta joulukalenteria ja availlessa oman joulukalenterin luukkuja jajaja mitä nyt onkaan käynyt kun en olekkaan odotellut joulua lähes laisinkaan ainakaan sellaisella lapsen innolla, ekat joululahjat olen hommannut vasta äskettäin, en ole tehnyt minkäänlaista toivelistaa hädintuskin miettinyt edes mitähän voisin haluta, telkasta ei ole tullut katsottua yhtäkään toljanteria paitsi netistä jälkeenpäin, en oo hommannu itselleni joulukalenteria mulla on vaa jonku lehden ilmaisjakelu kalenteri jonka luukkuja en ees avaa päivittäin.

No mutta mulle tää ”rauhallisempi” joulu kyllä passaa, eihän sitä edes kerkiäis kaiken muun hässäkän keskellä ajatella joulua, paitsi tälleen vapaa päivinä jollon ihan luvalla otan rennosti vaikka tuhat hommaa seläntakana odottaiskin. Eka joulu kun mun suu ei vaahtoo joulusta ennemminki se on täyttynyt joulusuklaista ja joulutortuista mun joulun heikkouksista joita ei voi vastustella. :D

Eilen ostelin lahjoja ja paketointi vuori odottais innokasta paketoijaa jippii yks paketti ja into loppuu kuin seinään luulisin näin käyvän mutta onneksi tuli jo eilen pari paketoituu ettei taakka ole kovin suuri. Ja onneksi on evästykset paikoillaan suklaata ja torttuja, joulukilot kertyy ennenkuin varsinainen joulu kerkii alkamaankaan :/

Tänään ajattelin virittäytyä jouluiseen tunnelmaan myös joulumusiikilla, klikkaa mua:n jouluisilla jaksoilla, niillä herkuilla ja läskin poltolla :D Mun tän vuoden lemppari joulubiisi taitaapi olla ”joulupuu on rakennettu” sitä oon ainaki jaksanu hoilailla jo pitkän aikaan.

Hellurei!

Harminpaikka että tänne kirjoittelu on jäänyt niin vähälle ja melkee oon harkinnut lopettavani blogailun mutta tässä vielä kirjoittelen ja toivon mukaan tulee jtn julkaisukelpoistakin. Monesti oon aloittanut mut sit aika on rientänyt toisten puuhien perään ja tekstit jäänyt unholaan. 

Kerronpa sitten kuulumiseni :D mulla menee hyvin oon jo jonkun aikaan hehkunut onnea ku oon pyyhkinyt elämästäni turhat riesat ja elänyt itseäni kuunnellen ja keskittynyt tärkeinpiin/rakkainpiin ;D Työssäoppiminen on edennyt puoleenväliin ja tänään meil oli välipurku koululla, olipa jälleen ihanaa nähdä luokkalaisia jouluisissa tunnelmissa :)

Jouluhössötyksetkin näyttäis olevan raiteillaan :D joulukortit odottamassa postiin vientiä, lahja ideoita syttyy hitaasti mut lauantaina shopshoppailee jihuu :D Pikkujoulut takanapäin ellen taas repäse jtn extemporee pikkujoului :D

Ois kiva laitella kuvii mutku ei oo enkä jaksa ettiskellä.

t. Anja

 

Työssäoppimaan

Aloitetaampa sillä että edellisessä postauksessani odottamani vastaukset olen saanut :) 

 

Sori taas viivyttelyistä, ei oo vaa kerinny kirjotteleeen mutta mun piti kirjotella uudesta työssäoppimisjaksostani mummoraisten ja papparaisten seurassa. Kyseessä on siis hoidon ja huolenpidon toppi, joka on yllättänyt mut ihan täysin positiivisessa mielessä :) mulla on aivan mahtavat vanhukset ja työkaverit :) Siitä vois tulla vaikka mun työ..

Uusi maailma avautui astuessani ovista sisään ja se tarjosi kunnollisen irtioton ”tavallisesta elämästä” ihankuin lomalla olisi ollut vaikka töitä teki, vapaa päivinäkin tuli ikävä ihanaisin vanhuksia :) Näillä vanhuksilla on pahat muistihäiriöt ja toisella puolella olevat ovat kutakuinkin itsenäisesti selviäviä eli vaihtelua piisaa myös työvuorojen vaihtelujen lisäksi.

Nämä asukkaat auttavat jaksamaan varmasti myös huonoina päivinä, he saavat mut nauramaan päivittäin eikä päiväni ole mitään ilman ”kuka sinä olet?” kysymystä johon saan päivän aikana vastata satoja kertoja :D ja kuinka muut asukkaat kyllästyvät mun ja hänen vuoropuheluun. Ja haluaisin kyllä tietää miltä näytän alastomana miehenä, saas nähä miltähän näytän tänään :D

Harjottelu näyttäis läheteneen hyvin käyntiin kun musta on ennustettu jo sairaanhoitajaa ja kehuja on sadellut asukkailta ja työntekijöiltä :) tänään ajattelin kyllä ottaa selvää missä kaipaisin kehittymistä ja paranemista, iltavuoroon nyt siis mars! 

 

Waiting in vain

Rankka viikko takana mutta toivottavasti sitäkin rentouttavampi ja parempi viikonloppu edessä :)

Tän viikon ahdistus on ollu potenssii 100 ainakin normaalista mut nyt uskaltaa huokaista kunnes maanatai taas koittaa uusineen tuulineen, jänniittää jo kovasti työssäoppiminen vanhusten parissa. Mul ei oo siit mitää tietoo mut sithän alkaa valkenee kun iltavuoroon astelen mitä seuraavat kaks kuukautta pitää sisällään, ”kaikki” teoria pitäis vaa taskus jo olla mut oppimaahan sinne mennään :) Mielenkiintosta varmaan kyl vaik suuntaviivaa piirretään jo sairaanhoitoon ja huolenpitoon, open mielestä mulla on paremmat edellytykset sinne puolelle :) ja tokihan itsekkin sinne tahtoisin..

Koulu ei ole toki ainut asia mikä mua on tällä viikolla ahdistanut vaan sitäkin enemmän elämäni ja läheisimmät ihmissuhteet, harmi vain etten tänne uskalla enempää avautuu, ihan vain kaikkien parhaaksi :) 

Vastauksia odotellessa ihanaa viikonloppua teille!:)

Hmm..

Oon ollu aika laiska tänne nytten kirjoittelee mutta myöskin aika laiska muunkin tekemisen suhteen :/ Johtuu varmaan pimeydestä vaik on kiva ku joulu lähestyy.. Mun aikani on kulunut pääpiirteittäin jälleen lääkehoidon parissa turhan pänttäämisen merkeissä kun mikään ei vaan tartu ja pohdiskellessa syvällisä :D Mutta jälleen kuvat ja musa saa puhua puolestani.

 

 

 

 

 

 

 

tään on niin ihanansöpö, lievittää heti stressiii :D

täytyis oppii vaa luottaa siihe ku se näyttää niin hyvin tietävän :)

Ainiin tää on vuoden vika viikko kouluu ja ensiviikol sit työssäoppimaan vanhusten pariin :)

Life...

Ensilumi!

Tällai pakko postaus ensilumen tulosta eli tänään se sateli maahan. Huomatessani sen hypin riemusta, en tiiä onko se koskaan saanut mua niin pirtsakkaalle tuulelle :D

Kaunhan sitä intoo ei sit riittäny.. Vaikka aika ninja olo siin tuli ku vältteli liukastumisii ja ikävä niitä ninja leikkeijä joita päiväkodissa leikittiin 3v poikien kaa, olin sillon muuten punanen ninja <3 :D Liukastumiset osaan tehdä sentään tyylillä kuten autokauppaan astellessa saman tien nurin:D

Kauhistuksekseni sain sit huomata koulus et mulla on meikit ihan poskillaan ja keko lunta päässä, ei ihme että se papparainenki katteli mua siihe malliin mut enhän mä voinu sitä aavistaa, hymyilin vain :D Ja toki sen raahautumisen tähden opettaja jää kotiin kun ei ole renkaita vaihtanu, no sainpahan tietää seuraavan työssäoppimis paikkani joka taisi olla juuri se mihin halusinkin :)

Vihdoin melkein kotiin saavuttuani olin helpottunu että kohta kotona, ei enään ulkona ja hengissä selvitty niin toki liukastun juuri silloin ja nyt polveani kaunistaa hervoton mustelma :/ kengät ja takki vaihtoon ja pipo päähän, talvi tulee!! (toivottavasti ei kuitenkaan tulis)

Yks kiva puoli ensilumesta oli myös se että liikenteessä näki palomiehii mut ei tietenkää hälytysajossa vaikka niistäkin tuli kuultua :/ hei mut miks taas palomiehet tänne emmä enää ees tykkää niistä ja laskussa ne on mun listoil :D Mut takin kävin ostaa:) ja laukun:) ja pari paitaa:) ja kynttilöitä:) En jaksanu ottaa kuvii ensilumesta tai ostoksistani joten nyt tyydytään googlesta löytyneeseen kuvaan:D

Hedbergin keikalla

Eilen tuli sitten käytyä T kanssa Lahden Sibeliustalolla nauramassa Sami Hedbergin keikalla ja hauskaahan siellä oli, eihän sitä mitää muuta voinutkaan olettaa :D 

 

Tuli vaan taas niin pöhelö olo kun ei oo aikasemmin tullu moisissa käytyy niin pari kertaahan meidät ovella käännytettiin :D ensin ”viekää takkinne narikkaan” ja sitten ”teidän paikkanne on kerrosta ylempänä”, emme me vissiin olleet yhtään innoissamme menemään :D

Keikka oli hyvä vaikka joskus tuntuikin tylsältä kuunnella melko samoi juttui mitä on hänen tuotannossaan aikaisemmin tullut kuunneltua mutta olihan kyseessä hänen vuosiensa parhaimmat. Ja eihän parintunnin naurumaratonia voi pilata mikään :D

Heipsuli vaan pitkästä aikaan!!

Tai pitkästä ja pitkästä aikaan puoltoistaviikkoo mut kuitenkin on ollu niin paljo kiirusta etten oo tänne valitettavasti kerkeillyt :/ onneksi ensiviikolla on aikaa rentoutuu edes hetkeksi...:)

Lääkehuurun seasta en paljoo muista..olemme siis koulussa ja vapaa-ajalla käsitelleet vain lääkkeitä lääkkeitä ja lääkkeitä. Viikon sitten kruunasi kokeet ja lääkelaskutentti meni iloisesti läpi ekalla yrittämällä :) lääkehoidon tuloksia ja kakkostenttii odotellessa. 

Vaikka ollu rankkaa, jännitystä, pelkoa, ahdistusta, stressii, panikointii, niin silti niin antoisaa ja ihanaa no mikäpä nyt ei ois musta ihanaa..ja YLLÄTYKSELLISTÄ..:D Pääsimpä sitten kohtaamaan pelkojanikin, kohdatessa ei toivotun henkilön joka sai mut ihan tosissaan tärisemään ja minähän vain vakuuttelen kuinka mulla on niin kylmä, enhän mä ees kylmissäni vapise niin paljoo..

Sitten suoraa kuin painajaisista näin lyhyesti selitettynä: kaikki (kännykkä, avaimet, laukku tärkeineen asioineen jne) jäävät lukkojen taakse autoon joka on parkkeerattu laittomasti ja ovi raollaan mutta silti lukossa, penkillä laukut houkuttelemassa varkaita, sitten Heinolan läpi paniikissa juoksemaan M:n luokse mutta eihän hänkään ole kotona sitten N:lle ja pelastus löytyy ja ovi aukeaa vain yhdellä painalluksena, hyvä minä! Mulle ei siis mitään lukollista puhumattakaan avaimista joita en osaa käyttää :D Mitähän ois tapahtunu jos en ois tavottanu ketää tuttuu? Oon vaan niin riippuvainen kännykästä, laukustani ja niistä hyödyttömistä avaimista..

Ja sitten ne yllätykset, voi että jotkut ihanat ihmiset osaavat yllättää minut aina vain uudelleen ja uudelleen <3 ja jopa itsekkin yllätän itseni mitä ihmeellisimmillä tavoilla :D Mutta voi että te ihanaakinihanemmat T, T, M, M, J <3<3 pelastitte mun viikon :)

Lähihoitajaksi

Moikkeliskoikkelis!!

Tässä postauksessa olisi tarkoitus kertoa matkastani kohti lähihoitajuutta, elikkäs jos joku ei tajunnut tai ei entuudestaan tietänyt niin opiskelen lähihoitajaksi. Tällä tiellä ollaan kuudetta kuukautta elikkäs noin ¼ matkasta alkais olee tehtynä :)

Luulempa että tuo kuva kuvastaa hyvinkin erilaisia käsityksiä nykyisestä elämästäni opiskelujen parissa tai ainakin olen saanut sellaisen käsityksen kyseisiltä tahoilta:D

En olisi uskonut pääseväni tähän aikuispuolenkoulutukseen, melkeinhän missasin haastattelunkin ku ketään ei näkynyt missään eikä ollut ketää keltä kysyä kunnes lopulta löysin perille sekunttia aikasemmin kuin olisin jo kääntynyt ja antanut periksi. Mulla ei tosiaan ollut tietoo mikä huoneessa odotti ja jälkeen päin oon ihmetellyt miten sain opiskelupaikan, kun kolmenkoplan haastattelu meni miten meni eikä mulla ollu aavistustakaan keitä he ihmiset olivat ja kuinka olennaisessa osassa he olivatkaan opiskelija valintoja ja nykyistä opiskeluani. Toki valintaan liittyi myös valintakoe osuus jossa oli jtn tehtäviä, ryhmätehtävä ja psykologin haastattelu. Oon kyl tosi kiitollinen että pääsin tällaiseen opiskelumuotoon ja juuri tähän ryhmään :)

Tällä hetkellä opiskelemme hoitoa- ja huolenpitoa ja kuiva osuus kasvun tukeminen ja ohjaus on takana :) Nyt puurramme lääkehoidon ja lääkelaskujen parissa :/ ”älkää panikoiko, teidän pitää osata kaikki”..nice:D mielenkiintoista kyllä mutta ahdistus meinaa tappaa kiinnostuksen. Lääkelaskut olivat yllättävän helppoja vaikkakin pelkät tehtävät saavat jo nousemaan varpailleen huomioiden asian vakavuuden.

Tulevasta suuntautumisesta/erikoistumisesta en vielä tiedä, oon aina haaveillu työskentelystä lasten ja nuorten parissa mutta täs on pikkuhiljaa valjennut alan todellisuutta jonne en halua. Luokkamme kuitenkin jakautuu sairaanhoitoon ja huolenpitoon sekä vanhustenhoitoon mutta se kumpaan mä meen on edelleen arvoitus, mua vetäis kyl enemmän puoleensa toi sairaanhoito ja huolenpito tällä hetkellä ennenkuin mieleni taas muuttuu :D Luulempa että erikoistun sitten mihin tahansa niin tuun jatkos viel opiskelee, vammaistyö ja mielenterveys-ja päihdetyö kiinnostais kans :)

t. 

Unohdettua

Tajusin yks ilta kuinka upee tunne onkaan unohtaminen :) paitsi onkse ees tunne? :D tai lähinnä tarkotan sitä tunne tilaa mikä tulee kun tajuu unohtaneen jtn... Sanonta ”aika parantaa haavat” on totta vaikkei sattumuksen kohdalla helpotakkaan, vaikka ehkä mulle se on lohduttavin lause :D

Pitkin elämää on tullut kamppailtua unohtamisen kanssa milloin on todella halunnut unohtaa asioita ja joidenki asioiden kohdalla toivonut että kumpa en unohtaisi tätä koskaan. Ja tietty ne ainaiset koe tilanteet joissa pitäisi muistaa kaikenlaista mutta huomaa unohtaneen.

Tätä päivää tai lähinnä kyseistä iltaa jolloin tajusin unohtaneen erään asian olen odottanut varmaan ainakin vuoden ja viimeset parikuukautta oon tehnyt sen eteen ”töitä” ja nyt tulos on palkittu unohtamisella :D jippii tuntuu kuin suuri paino olisi tipahtanut harteilta, en toki ole unohtanut kaikkea enkä tietenkää haluakkaan unohtaa niitä muistoja jotka kasvattivat minusta näinkin vahvan ihmisen :)

ps. harkitsin jo vakavissani videopostausta jota on kovasti toivottu, mutta siitä tuli niin ”nolo” että en halua teidän tipahtavan tuoleiltanne joten laitan vain nyt kuvii videosta jonka aiheena oli mun laukun sisältö :D

Sitäsuntätä

Heipsuliveissuli!

Oon vähä uudistellu blogini ulkoasuu, ehkä joku huomasikin, mut joo tää ettii vielä muotoaan ja omaa paikkaansa... Täytyy kyllä myöntää että tästä on tullut harrastus, on kiva kehitellä ja kirjotella tänne juttui oheismateriaaleineen ja selailla ja lueskella toistenkin blogei :)

Mä tarttisin extra laukunkantajan sillonkun omani ei ole paikalla, joskus tuntuu että hiissaan ympäriinsä mukanani liikaa tavaraa tai mikään ei ole turhaa mutta niitten kerryttämä paino on liikaa mun harteille ja eihän se naiselle sovi kantaa painavii laukkuja, tänään sain supistettuu yhteen laukkuun kaiken mut ai että se painaa :D Oon muuten eräänlainen laukkujen suurkuluttaja ja keräilijä..ja hyppysiä hivelis ostaa uus :) Kellä kengät, mulla laukut :D

Mun edellisen postauksen tarkoitus ei ollut masentaa ketään, mutta voin tunnustaa mun tän hetkisen suurimman ongelman ”mun karkit loppu, mun ilot loppu” elikkäs karkkiriippuvuus iski ja kammpailen sitä vastaan :D

Mul on vissiin vaikeuksii päästä aiheeseen kun täytyy tohon alkuun selitellä ihmeenomituisia höpötyksiä :D Oon jo pitemmän aikaa miettiny että toisin tänne tän mun ihmissuhdeterapeutti ominaisuuteni lörpötyksineen, mun lempiaiheen ihmissuhteet joista jaksan aina jauhaa :D no ei mut siis Avalla pyörivä 11 tapaa jättää nainen on yks mun lemppareista se herättää aina mun sisällä paljon sisäisiä keskusteluja liipaten jollain tapaa munkin elämää. 

 

Voin vain olla onnellinen ettei omalle kohdalleni ole tapahtunut niin kuin ohjelman naisille, vaikkakin miedolla tapaa kaikki ovat tähän menneessä koskeneet palasia elämästäni, mutta onneksi nekin ovat jo menneitä ja niistä kasvettu vahvemmiksi :) Jaksossa 6 käsiteltiin aihetta ”mies lähti ystävän mukaan”, tämä jakso on aiheuttanut eniten ahdistusta katsellessani sitä, koska mielestäni se on toseksi pahin tapa katoamisen jälkeen. Puolison kuolemankin pystyisi hyväksymään ja käsittelemään ajankanssa, mutta kahden tärkeimmän ihmisen menettämistä olisi vaikea antaa anteeksi puhumattakaan siitä että voisi hyväksyä miehen ja ystävän tekoa.

En siis voisi ikinä hyväksyä ystäväni ja miehen suhdetta ja tuskinpa ex miehenkään suhdetta ystävääni. ”Ystävät ei vain tee toisilleen niin”, se taitaakin olla kirjoittamaton sääntö ettei ystävän miehiä/naisia/exiä viedä/oteta. Liippaavalla kokemuksella voisin todeta etten pystyisi olemaan enään kummankaan kanssa tekemisissä, se olisi surullista. Ystävät menevät minullakin kyllä rakkauden edelle joten en itsekkään ryhtyisi minkäänlaisiin suhteisiin ystävieni miesten kanssa, en edes sellaisten joista tiedän että kaveri on tykästynyt häneen.

 

Jatkossa pohdiskelen asioita hieman monipuolisemmin/syvällisemmin, tämä oli vain tällainen pintaraapaisu! :)

”Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun. Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen, joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun. Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen, joka saa sinut itkemään yhä uudelleen ja uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi. Hymyile ihmisille jotka saavat sinut hymyilemään, luota heihin jotka ovat sen arvoisia, tuhlaa aikaasi heille jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!”

 

Love for sports

Oon viimesen kuukauden ajan vältellyt liikuntaa, suurta intohimoani joten nyt sille oli pakko laittaa stoppi ja ryhtyä hommiin, tosin suurimman ajan tuostakin ajasta mulla on ollut joko hirvee kiire tai pientä pöpöistä erinnäisistä taudeista mutta sitten se jäikin päälle ja laiskuushan siinä iski :/ Nyt en enään anna tekosyille periksi, vaan ryhdyn tuumasta toimeen!

Vaikka rakastan liikuntaa ylikaiken suklaan jälkeen, täytyy mulla aina olla jokin tavoite joka motivoi vielä entistä enemmän, enään on turha ryhtyy laihtumaan sen enteen olen tehnyt jo työni -18kg noin vuodessa, nyt oon pysytellyt useamman kuukauden tyytyväisessä painossani enkä tosiaan tahdo laihtua (paitsi sen herkuttelu kilon) vaan ylläpitää kuntoani ja seluliitin kaukana minusta :)

Ylemmät kuvat on vähä huonolaatusii eikä niist ehkä niin erota muutosta mutta kyllä ne senteissäkin yltää kymmeniin, sentti per kilo suunnilleen ja yo kuvis oon suht painavimmillani ja jälkimmäisimmis kevyimmillään, vaatekoko muuttui ällästä ässään :)

”Jos jotain todella haluaa, on sen eteen valmis tekemään mitä vain” mutta laihtuminenhan ei tarvitse kuin lujan motivaation ja ihan oikeesti liikuntaa enemmän kuin suuhunsa pistää ruokaa. Voisin puhua laihtumisesta prosessina kyllästymiseen asti, mutta en halua kyllästyttää teitä joten en puhu asiasta enempää :D

Ei tarvinut alkuun paljoo kun olin jo liikunnan vietävissä ja mieleen muistuikin kuinka ihanaa se on..

v.39

Maanantai: koulumatkat kävellen yht. 3,8km, zumbaa, P90X Ab Ripper eli 15min jossa tehdään 349 vatsalihasta (suosittelen!), omat lihaskunnot: 200 pakaralihasliikettä, 40 punnerrusta, 40 selkälihasliikettä. :) salkkaripyöräilyy eli salkkareita kattelles polkee kuntopyörää :D

Tiistai: koulumatkat kävellen yht. 3,8km, joogaa (miten olenki saattanut unohtaa kuinka rentouttavaa se onkin!) + lisää venyttelyy, kuntopyöräilyy.

Keskiviikko: 40min aamulenkki, lihaskuntoo, kuntopyöräilyy.

Torstai: tunti kuntosalilla, koulu-ja sali matkat yht. 5,5km kävellen.

Perjantai: koulumatkaa kävellen 2km, uintia 1,5 tuntii.

Lauantai: shoppailuu eli paaljon kävelyy, joogaa, tunnin iltalenkki.

Sunnuntai: P90X Ab Ripper ja Tae Boo (ja jospa illalla vielä lihaskuntoo ja pyöräilyy).

Kehoni on ristiriidassa samalla kun se haluaisi vain loikoilla niin kroppani huutaa kovaa treeniä! Haluaisin liikkua enemmän mutta kun kansansairaudet vievät kaiken ylimääräisen aikani miksi suomalaisten pitää olla niin sairaita?! (Koe siis tulossa..äää)

My heart likes this

Tällai extemporeee
Nää miehet laulaa suoraan mun sydämmeen, enempää ei tartte sanoo biisit kertoo sen :D

 

Liibalaaba randomii

”Nyt kyllä täytyy tunnustaa, ettei mulla ole aina kaikki inkkarit kanootissa, eikä kaikki muumit laaksossa, enkä ole välttämättä terävin kynä penaalissa, eikä kaikki murotkaan taida olla aina kupissa, hissikään ei aina mene vintille asti, enkä välttämättä souda molemmilla airoilla. Onkohan kaikki lusikat laatikossa, matot suorassa vintillä, piparit pellillä, pelaanko täydellä pakalla, olenko se jää
kaapin tuorein maitopurkki, ajanko ihan täysillä valoilla, onko mulla kaikki ismot kasinolla, kaikki kamarit lämpiminä, banaanit tertussa?
Ettei vaan olis häkää wigwamissa! Onkohan edes kaikki kanat orrella ja riekot kiepissä, olenko ihan kartalla ja kynttelikön kirkkain lamppu ja onko yläkertaan edes vedetty sähköt? Valot on näköjään päällä, mutta onko ketään kotona?
Piuhatkin taitaa olla aika pitkät, mutta hauskaa mulla ainakin on!!!”

Ihmiset vaan vanhenee ympärillä mut siltikään ne ei saa mua kiinni ja jotkut taasen kirii karkuun..:D syyskuun loppupuolella riittää synttäreitä aivan kuin maaliskuussakin mikä tarkoittaa sitä että ne on pistetty alulleen vuodenvaihdetta juhliessa ja juhannuksena, lienekkö kännivahinkoja tai ainoot ajat vuodesta millon sitä on harrastettu, onneksi itse en kuulu tähän kategoriaan :D vaan pikemminkin olen mitä luultavammin suunniteltu joululahja :D

Mut hei mäkin tein tän random faktoja minusta:

1. Rakastan ihan mahottomasti kaikkea pinkkiä!

2. Mun ensimmäinen ihastus oli Jari Sillanpää joskus 4v.

3. En uskalla tappaa isoja hämähäkkejä, koska pelkään että ne ei menekkään tajuttomiksi ja hyökkäävät mun kimppuun.

4. Mun on aina pakko mennä julkisetenpaikkojen vessojen viimeisimpään/perimmäisempään vessaan, koska ajattelen sen olevan puhtain kun kukaan ei jaksa vessahädissään mennä kauimmaisempaan. Poikkeuksen tekee kuitenkin heinolan abc jossa meen oikeanpuoleisen vessarivistön kolmanteen :D

5. Yllätän yleensä ihmiset sillä että yks mun lemppari ruoista on hernekeitto ja tykkään myös maksalaatikosta :D

Nykyää mun lemppari suklaa on fazerin maitosuklaalevy jossa on rusinaa ja hasselpähkinää.

Nolottaaa

Tää viikko on kiitänyt hurjaa vauhtia ja nyt tää sunnuntai himmailee tapansa mukaisesti :) Oli etää, kouluu aiheena mielenterveys ja seksuaali asiat, kotiväenillassa verenpaineen ja verensokerin mittailuu, pitkäaikais ja kansansairaus koe, sosiaali ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja toimintaperiaatteet työn tekoo, opintokäyntiä krematorioon ja seksikauppaan, shoppailuu, liiallista herkutteluu, heinolaa, lahtea, sysmää, hartolaa ja mitäköhän unohtui vielä? Kommelluksilta ei voinut välttyä ja nolouden viikkohan tästä tuli :D

Asioista pitäs kirjottaa heti ettei käy niinkuin nyt että asiat katoo mielestä ja menettää hohtonsa eivätkä ne enään olisi niin hauskoja kerrottavia kuin tapahtuneen hetkellä.

Eilen taisi tapahtua se hauskin juttu joka sen puolesta jo kerkesi unohtumaankin mutta saa aikaan vedetsilmistä valuvaa naurua. Shoppailtaessamme Jennin kaa saimme päähänpiston ostaa pupunkorvat, siitä sitten jenskalle tuli hirmunen kiire katsomaan peilistä miltä ne näyttävät päässämme. Menimme kauppakeskuksen vessaan ja kas kummaa sisään astuu äiti ja poika, noh kuvittelemme tietysti että he menivät samaan vessaan ja jenni päättääkin rynnätä pupunkorvat päässään toiseen vessaan jossa olikin tämä pikkupoika liruttelemassa, en muista mitä poika siihen tokaisi mutta sääliksi käy mitäköhän se ajatteli kun nuorinaikkonen pupunkorvissaan ryntää vessaan yllättämään hänet. Eikä jenni raukka tajunnut heti kääntyä ovelta pois, tajuttuaan sulkea oven toisesta vessasta tuleekin hänen äitinsä ulos ja mitähän hän mahtoi ajatella näkemästään jennillä edelleen pupunkorvat päässä ja minä selin heihin tirskumassa ja hokemassa mielessä että ota jo ne pupunkorvat pois päästä, siinä pikku poikakin jo tuleekin ja ilmaisee toistuvasti ”nyt se on vapaa” eikä jenska edelleenkää tajuu mitään katselee vain hölmistyneenä. :DD

Voi sitä myötähäpeää:D No mutta kerrankin noin päin, jenni on nolannut mut niin monta kertaa että oli jo hänen vuoronsa ja odotettavissa on vielä suloinen kosto siitä kuinka hän jätti baarissa vessanoven auki minun ollessa noh empäs paljastakkaan...:D grr... Jostain kumman syystä onnistun melko usein nolaamaan itseni ja yhdessä jennin kanssa olemme siinä maailmanmestareita vaikka jenska yltää siihen mestaruuteen yksistäänkin:D

kun ei oikeita kuvii kuulunu (ehkä myöhemmin) ni pinkki pupu tuli korvaamaan!

Finito, the end

Arviointikeskustelusta ja läpi menneestä tuomiosta selvitty :) ja lomakin vetelee viimesiään :/ paluu arkeen ja kouluun koittaisi huomenna :) mut onneksi KTO on nyt loppuun käsitelty ja toivottavasti seuraavan kerran palaan niihin asioihin vasta omien lapsien kohdalla :D

Se tuntu oikeesti siltä ku ois ollu oikeudessa :D kerrot omalta kannalta tapahtuneet, arvioija siin on asianajaja ja syyttäjä ja se toinen osapuoli ja ope on tuomari ja syyttäjä, toinen arvioja on joku todistaja ja he kolmestaan lautamiehii ja sitä rataa, lopuksi tuomari lukee tuomion ja kaikki on hiljaa keskittyneitä enkä mä varmaa hengittänykkään sillä hetkellä :D Eihän tosta varmaa kukaa mitää ymmärtäny mut eiks niiten laki asioitten kuulukki olla hankalii :D mut mua ne on aina kiinnostanu eikä ne koomin vaikeita oo ollu, jospa sit vaihtaisinki sitä alaa?:D Nyt ois opinnoista suoritettu 1/ 5vai 6 tutkinnon osaa :) ja ajallisesti n.1/4 :)

Ainiin blogin nimi tais kokee muutoksen. Keksimistäni nimistä ainut jota ei ollut vielä kukaan vienyt joten nyt se on mun :D ja nyt sille taitaa olla nimikko biisikin, mut tais se eka saada vaikutteita tosta biisistä :D

Koska aiemmassa postauksessa kerroin alku loman, niin olisi outoo olla kertomatta loppu loma. Torstaina tuli seikkailtuu Lahdessa Jennin ja Mikon kaa. Tie Pohjoiseen yllätti odotukseni, alunperin koko leffa ei kiinnostanut kun ajattelin sen olevan tylsä, mutta kun kutsu elokuvaan kävi suostuin samantien, ehkä seuran takii :D Ja tylsyys oli kaukana..

Elokuva oli hyvä, koskettava, hauska...Oon tosi huono arvosteleen mitään, mutta voin suositella :) Kuvissa vilahti tuttuja maisemii ja franzenin rooli oli aivan paras :D Veskuhan on aina loistava ja mun täytyy myöntää että tykkään sen lauluäänestä paljon..:D Voisin paljastaa pikku salaisuuden että veskun hyvää puuta http://www.youtube.com/watch?v=hSFmsPJYis8 on yks mun lemppareita, en koskaan tykänny siitä kunnes se sattumoisin soi sillon kun sain tietää pääseväni äikän yo kirjotuksista läpi, sen jälkeen olen kuunnellut sitä aina kun olen saavuttanut tuloksia esim. opinnoissa ja voitte vain arvata kuinka se on tänään soinut..:D Vaikkei sen sanat muhun mitenkään liity, (enkä ees tiiä mistä se siin laulaa) niin joku siin kolahtaa.

Viikonlopuksi lähdin korpeen viettää loman viimehetket kunnes huomasinki olevani töissä, no ei mitään kivaahan se on valkotakki laittaa ylle ja leikkii tohtorii :D Lupposten tuntien jälkeen innostuinkin leikkii automekaanikkoo :D Autokoulun opit oli viel näköjää hallus ku pissapoika löyty. Ja taisinpa tos oppii ihan vahingos varastaa autoja, mitäänhän en varastanut mut hyvä se on tietää mitä tekee jos hävittää/unohtaa avaimet jonnekki :D Tais siin tulla jtn muutaki opittuu ja konepellin alunen on taas hieman tutumpi :D jotainhan se on tehtävä ku pelotellaa sillä että pelkoihin kohtaa elämänsä aikana ja mun yks pelko on että jään autojen kanssa yksin enkä tiedä mitä pitäs tehdä.

Loman tohinaa

Oih pimenevät syys illat ovat tulleet ja syksy!! :) Kynttilät ja lämpimän peiton alle <3 Vuoden ihaninta aikaa...silloin todella rentoudun vaikka syksy onkin minulle aina uuden alkua ja jännittävää aikaa jollain tapaa jokin kutkuttava tunne silloin vain tulee :D

Kuuluuko lomalla olla kiire? Tätä olen tässä pikku päässäni hieman pohtinut nimittäin silloin tällöin tuntuu että olen juossut pää kolmantena jalkana, mutta nillä tekemättömillä hetkillä olen miettinyt että kuuluuko loman olla tällaista; ei mitää tekemistä olemistako vain?

Tässä lomassa kyllä parhainta on nukkuminen (jos unohtaa viimeyön painajaiset), univelkaa on päässyt kertymään vuoden mittaan mukavasti ja saadessaan nukuttua niistä edes murto osan takaisin voi olla onnesta soikeana :)

Maanantaina palasin brunetiksi jälleen :) ja taisi niistä latvoistakin lähteä ihan pikkuisen. Mutta tää oli niitä harvoja kertoja jolloin partusissa saa täsmälleen haluamansa lopputuloksen, vaikka tulihan se lysti maksamaan. Yllättävää oli myös että selvisin sieltä tunnissa ja kymmenes minuutis eli aikas kivuttomasti :D Muistelin että oon varmaa viimeiks käyny parturis vanhojen tanssien aikaa tekees kampauksen ja siitähän on jo noin kolme vuottako? Siinä välis oon tyytyny kotivärjäyksiin johin on palanut varmaa yhteesä niin paljon rahaa ku nyt yhteen parturi reissuun..

Olen katsellut pari elokuvaa ja tänään vuorossa jälleen yksi. Tuota voisi pitää ihmeenä koska en yleensä jaksa keskittyy pitkiin katselu tuokiohin tai saatikka että katsoisin viikossa edes kolme leffaa :D Ensimmäinen leffa oli He's just not that into you / Jätä se! se oli juuri minun makuuni eli romanttinen komedia :) En sen enempää jaksa siitä kertoilla mutta suosittelen sitä ehdottomasti Jennille joka on aivan kuin elokuvan Gigi :D jonka blogiin pääsee muutes tästä! (siis jennin ihkuun blogiiin :D)

 

Seuraavaksi katselin suomalaistekelettä nimeltä Härmä, joka ei ollut laisinkaan makuuni, likaa väkivaltaa ja aivan suuri rakkaus nieltäväksi :/ Toivottavasti tämän päiväinen Tie Pohjoiseen pelastaa suomalaisen elokuvan maineen mielessäni. 

Tiistai olikin shoppailu päivä :) voi että kerranki löyty mitä lähti etsimään ehkä liikaakin. Sen lisäksi että ilmeeni saa koristusta uusilla vaatteilla niin kämppäkin sai uutta ilmettä oikein rykäyksellä :) Ehkä ne tuparit kerkee ennen talvee pitää ;D

Keskiviikkona puolestaan ahersin itsearvioinnin parissa, en olisi uskonut että se oli niin työlästä ja puolet päivästähän se vei :/ Jälkiviisaana voi sanoa ettei olisi kannattanut jättää viimeiseen päivään..Itse itsensä arvioiminen kolme sivuisesti ei ollut vaikeaa mutta sen tuskaisen 20 sivuisen paperinipun jälleen läpi käyminen oli tuskaa eikä oloa helpota yhtään että vielä viikonloppuna olen sen kimpussa :/ Ei ihmekkään että olin eilen aivan puhki ja oli pakko ottaa rennomman kautta :D

Tällä kertaa en jaksa enempää kirjoitella mutta toivottavasti olisin ensikertaan keksinyt blogilleni uuden nimen, ideoita saa heittää! :)

Lomalla viimeinkin

Helpotuksen huokaus.. tutkintoviikko ohi ja loma on alkanut :) I'm so happy :)

Enpä muista koska olisin viimeiksi ollut niin onnellinen kuin perjantaina, aamulla olin intopinkeenä kunnes pääsin taas viimeisen päivän koitoksiin joita riittikin enemmän kuin muina päivinä, luovat toiminnat pikku riiviöille, tutkimusseikkailu ulkona, Malla madon koonti ja lasten kanssa jutustelu, astetta vakavampi keskustelu arviojan kanssa, henkilökunnan huolenpelastaminen terävillä hoksottimillani viimeisillä minuuteilla ennen lähtöäni ja kaikkea tuikitavallista päiväkodin arkea. Viimeisen päivän kunniaksi pyllyjen pyyhintää jota en ole koskaan ennen tehnyt :D vaikka vaippoja on tullut vaihdettua ja vessassa avustettua jne mutta en ole koskaa pyyhkinyt kakkapyllyä :D noh ”kaikkea tapahtuu aina ensimmäisen kerran”.

Melkeinpä pistimme opiskelijatoverini kanssa tanssiksi viimeiset hetkemme päiväkodilla, en viitsinyt edes laittaa sadevaatteita kun sateella ei vain yksinkertaisesti ollut mitään väliä kun olin niin onnellinen että kohta tämä on loppu ja pääsemme pois täältä. Eräs toinen opiskelija oli surullinen kun hänen jaksonsa päiväkodilla loppui mutta me vain iloitsimme päästessämme eroon...

Läpi kuulema menee mutta jännityksellä odotan arviointikeskustelua viikonpäästä, mutta ensin tämä vuoden ensimmäinen ja viimeinen loma joka tämän viikon tässä kestää. Sen aion todella pyhittää lomailuun vaikka itsearviointi pitääkin tehdä jossain välissä.

Alkulomani vietän täällä maalla porukoitteni luona, huomenna pidän hemmottelu päivän käyn parturis, laitan kynnet, kaikkee ihanaa kauneus hömppää ja illalla hyvien ohjelmien rentoutusmaraton, tiistaina menen shoppaile ja käyn syömässä hyvässä seurassa ja loppuviikko onkin vielä auki. Tekemisii saa siis ehdotella :) Saan myös seurakseni veljen asustelee kämpilleni viikoksi ja voinkin teettää sillä kaikenmoista tekemistä ja hän saa totutella itsenäiseen elämiseen/asumiseen :D

Hoksasin yksi ilta ehkä tähän mennessä elämäni fiksuimman kysymyksen johon en ole löytänyt vielä vastausta, Kun nukkumatti tulee kylään niin miksi se ei anna kaikille asukkaille saman verran unihiekkaa, vaan ripottelee sitä epätasaisesti? Viime aikoina se pussillinen on kopsahtanut minun päälleni ja muut eivät ole saanneet sitä osakseen, ja sananmukaisesti se on kopsahtanut kops ja anja nukkuu.. Onkohan nukkumatille iskenyt reuma? vai muuten vaan hajamielinen?

Oon vissii täs 5 kuukaudes kaupunkilaistunu ku meen mettään käsveskan kans, farkut jalas, sateenvarjon kaa ja melkee meinasin meikatakki sinne :D Tuli myös todettuu et mun kaa ei kannata kokkailla nimittäin mun on mahdotonta kokkailla ilman kinaamista, ihmettelen kuin oon joskus selvinny köksän tunneista koulussa..:D

Tää päivä on kulkenu kauheen hitaasti, tätähän mä kyllä toivoin mut että näin hitaasti ni ei kiitos.

Jaksaa jaksaa

Ajattelin etten tänään kirjoittele tänne, eikä aluksi pitänytkään mut nyt oli vaan pakko pysähtyy ja alkaa laskee kymmeneen, olen päässyt vasta neljään... Varsinainen epäonnenpäivä :( Aamulla oli jo vitutusta ilmassa ja melkein myöhästyin päiväkodilta. Siellä meni muuten ihan jees mutta kiinnostus oli nolla ja hermothan siellä meinas mennä ja osittain menikin.

Sain sänkyni kaksi viikkoa myöhässä ja juuri sopimasta tuonti ajankohdasta sängyn piti tulla puolentunnin sisään joten tein hätäsen siivouksen paniikissa mutta minäpä jouduin odottamaan sitä tunnin en siis päässyt lähtemään ja järjestelemään kiireitäni. Onnekseni sänky täytyy itse kasata ja tarvittavista työkaluista ja ohjeista ei ole tietoakaan, tossahan lojuu minä en siihen koske :D

Tuojamiehet olivat OK näköisiä mutta eivät piristäneet päivääni laisinkaan. Tajusin senkin että kun sanotaan ettei miehet tule kotoota hakemaan niin nuohan kävelevät suoraan sisään, on siis mahdollista rakastua kotiovellakin ja heii tulevathan pelastajat hakemaan kun vaa pyytää, mutta mitäpä minä miehellä tekisinkään.

Seuraavaksi sain kuulla ikäviä uutisia kotipuolesta :( eikö ne voisi jo riitää... sitten huomaan jäänneeni lukkojen taakse tuojamiehien toimesta, kerta kaikki miehet saavat aina oveni takalukkoon tarkoittaneen se varmaan miehiltä sitä että pysy siellä omassa kolossasi :D Noh siinä iski sitten seuraava paniikki vittusaatanaperkele mielessä pyörivineen kauhuskenaarioineen. Hetken jo mietin että jospa en lähdekkään ovesta ku ei tiedä mitä kamalaa sitten sattuu kävelenkö kenties auton alle..?

Matkalla kauppaan mielestä ja suusta lensi kirosanojen vyörymä, raivon ja vihan saattelemana käänsin ihmisiä pois tieltäni, toisaalta huvittavaa että ihmiset kääntyvät kohdatessaan mieleni tuottaman kehärenkaani. Eilen työtoverini kysyi olenko vihainen?kun näytin sellaiselta johon nyt voisin vastata että mikäli todella olisin vihainen et uskaltaisi tulla kysymäänkään.

Huvittavinta ehkä tänään on nauraa itselle kuinka siinä raivossa onkin voimaa kun sain sellaisen ”vanhvan”(en tiiä mitä matskuu) lusikan vääntymään ihan vahingossa sillä ihmeellä se takalukkokin varmaan aukesi.

Olisi kiva tietää missä nukun ensi yöni, sänkyyn en koske ja se on liian raskas liikutettavaksi vuodesohvan edestä joka tällä hetkellä on vain sohvana ja siinä olisi epämukava nukkua ja kovaan alustaankaan en haluaisi tyytyä. 

Lopultakin pääsin kymmeeneen asti :) vaikka aivan varmasti vielä tänään aloitan laskemaan alusta.

Ja tänää todellakin ajattelin olla laiska ja valittaa kaikesta...

"Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä, edelleen vahva, valitsemallani tiellä
mikään ei muutu, jos ei mitään haluu muuttaa, yhtä matkaa, samaan suuntaan"

Puolessavälissä loppu häämmöttää

Tutkintoviikko hieman yli puolen välin hohhoijaa enää kaksi päivää jippiii... Eilen olin kyllä totaallisen poikki mutta tänään hieman energisempään suuntaan. Toistaiseksi olen kerännyt vain kehuja :) On huomattava ero kuinka opiskelijaan suhtaudutaan työssäoppimisjaksolla ja kuinka tutkintotilaisuudessa. Voin vain nauttia nykyisestä olosta, kun tuntuu että olen tullut orjasta prinsessaksi :D

Lapset ovat aivan ihania ja tänää minulle taisi taas vaihteeksi nousta vauvakuume :D ja ikäkriisi.. Hieman ennen täytettyäni 20v minulla oli tunne että tulen kamalan vanhaksi ja nyt koen itseni liian nuoreksi toisaalta en haluaisi vanhetakkaan mutta joku osa minusta tahtoo niin kovasti kihloihin ja vauvan, yritän pitäytyä kuitenkin ajatuksessa että en ennen 22v sitoudu mihinkään.

Sain tänään tuliaisia Kreetalta 2 rannekorua, kaulakorun, korvikset ja viuhkan :) Yksi pienistä toiveista on jälleen toteutunut, olen pienestä pitäen halunnut ulkomailta tuodun viuhkan joka sattumoisin on vielä upeanlainen ja korujahan on aina kiva saada <3

Tällä viikolla todella tuntuu ettei elämääni mahdu muutakuin lasten maailma sattuneesta syystä. Aamusin täytyy kelailla menettä ja tulevaa koitosta sitten 7tuntii 39minsaa päiväkodilla jonka jälkeen tunti viiva kaks tiivistä mietintää päivästä ja kriteerien toteutumisen tsekkailuu ja muistiinpanojen tekemistä ja tulevan suunnittelua. Yöllä sitten painajaisii.

Normi elämä ja ihan perus asiat kuten herätyskellon päälle laitto unohtuvat ja yöllä sitten herätään paniikissa että apuaaa... aamulla töihin lähtiessä lähen kävelee väärää suuntaan, ruokakaan ei aina tahdo maistua ja makeaa stressin verran eli paaljon. Tänään tosin huomasin että on aivan turhaa stressata yhtään koska minulla ei ainkaan näyttäisi olevan siihen aihetta, mutta minkäs stressaavalle luonteelleni mahdan.

Onneksi Jenni muistaa pitää minut ajantasalla mies asioistaan ja kertoo matojen ihmeellisestä maailmasta :D Velikin tuossa poikkesi ja pääsin haaveilee tulevasta lomasta ja eilenpä taisin puhelimessa roikkuu useamman hetken, ihanaa että ihmiset eivät katoa ympäriltäni vaikka olen sillointällöin sellainen että ne voisivatkin hylätä minut :)